Alternative Ulster

Vastaan tässä Tuiman haasteeseen. Se oli hauska. Se alkoi heti kutittaa herneen puolikkaitani. Ajattelin: "että tämä ei ole välttämättä helppo haaste. Eihän minulla edes ole mitään irkkumusaa. Nautin mieluiten irlantilaisuuden nestemäisessä muodossa." Toisin kävi. Listaan nämä suosikki-Irlantilaiseni puhtaasti assosiaatiomenetelmällä. Englanniksi (Irlannin toinen virallinen kieli) first come, first serve -pricinple. Guinnessin jälkeen ensimmäiseksi mieleen putkahti ThinLizzy. Ja ihan syystäkin. Jo Phil Lynnottin klassinen örvellysvälispiikki Life Live levyllä ("Any of the guys in the audience have any Irish in 'em? Any of the Girls want more Irish in them") oikeuttaa piikkipaikalle. Toisekseen se lienee ensimmäinen kuuntelemani irlantilaisyhtye. Valitsin laulun Fool's Gold, koska siinä sivutaan komeasti Irlannin historiaa. Siinä viitataan suureen nälän hätään 1800-luvulla, jolloin irlantilaisia siirtyi massoittain Amerikkaan paremman elämän toivossa. 

Seuraavaksi tuli mieleen aika ilmeinen valinta levyhyllyssäni: The Pogues. Toisaalta minusta tuntuu, että The Poguesiin tiivistyy paljon irlantilaisuutta. Se myös on ainoa listani bändeistä jonka olen livenä nähnyt. Valitsemani biisi edustaa käsitystäni Dublinista vuodelta 1989.

Sitten pieni Irlantilaispunkkari sisimässäni muisti Stiff Little Fingersin. Kuuntelin nuorena heidän Inflammable Material levyä. En silloin pienenä ymmärtänyt sanoja, enkä tiennyt mistä he olivat kotoisin, mutta musiikki oli sopivan ehdotonta ja ytimekästä. Sittemmin olen oppinut arvostamaan sanoitusten vilpitöntä naiviutta. Tällä listalla he myös edustavat kiintiöpohjoisirlantilaisia. 

Rory Gallagher taasen edustaa maantieteellisesti eteläisintä osaa saaresta. Gorkin suuri poika on ainoa Blueskitaristi, josta pidän. Se voi vain johtua Roryn kotisaaresta. Muuta mahdollista selitystä ei ole. Too much alcohol sopii myös sterotypiaan irlantilaisista, jotka eivät sylje lasiin.

Tuima mainitsi Dolores O'Riordanin ja on myönnettävä, että Cranberries  tuli mieleen mahdollisia biisejä valitessa. Hänen äänensä on hyvässä ja pahassa mieleenpainuva. Olen jostakin syystä ruvennut vierastamaan etenkin Doloresin sanoituksia. Taitavat olla liian katolisia minun makuuni. Sen sijaan alitajuntani horjahteli kohti rujompaa vaihtoehtoa: Therapy?

1. Thin Lizzy: Fools Gold (Johnny The Fox, 1976)

2. The Pogus: Dirty Old Town (Rum Sodomy and the Lash, 1985)

3. Stiff Little Fingers: Alternative Ulster (Inflammable Material, 1979)

4. Rory Gallagher: Too Much Alcohol (Irish tour '74, 1974)

5. Therapy?: Diane (Infernal Love, 1995)

Alternative Ulster:

Punk perjantai

Höpisimme jotakin punkista tänään ruokapöydän ääressä. Lienee liittynyt siihen, että Sensuuri soittaa tänään Klubilla tai siihen, että kävin tänään irrationaalisen sähköpostikeskustelun hukatun nuoruuden hankkimisesta. Teini-ikäinen tyttäremme kysyi meiltä: "Mitä on punk?" Siihen ei sitten auttanut muu kuin ruveta soittamaan levyjä pedagogisella asenteella. Valikoin soitetuista top 5:n.

1. Sensuuri: Termiitti (Hulinaa, 1979)

"Olen särky sisäkorvassas...olen terroristi autotallisas...halkeema vessan pytyssäs...termiitti oon DDT auttakoon"

2. The Clash: London Calling (London Calling, 1980)

Punkin ehdottomia helmiä. Biisi iskee tajunnan takamaille heti ekasta tahdista.

3. Bad Reliogion: Punk rock song (the grey race, 1996)

Loistava yhteenveto punkista. Vaikka onkin tehty vasta 90-luvulla.

4. Damned: New rose (1976)

Sitä ihtiään suoraan alkulähteiltä.

5. Pelle Miljoona 1980: Lanka Palaa (1980)

Hair musikaalin biisi let the sunshine in punk käsittelyssä. Lopputuloksena irokeesi.

Musiikki pelastaa - ehkä

Vieraalla paikkakunnalla musiikki voi merkitä vielä enemmän kuin totunnaisesa arjessa. Tila, joka ei millään suostu muuttumaan paikaksi, pakottaa astelemaan kartalta opittuja reittejä. Kartta muuttuu tärkeämmäksi kuin "todellisuus". Kartta edeltää askeleitani, opastaa minut - johonkin. Tiedän, että osaan edetä pisteestä A pisteeseen B ja ehkä jopa pisteeseen C, mutta mikään ei tunnu aidosti tutulta. Eikä kyse ole pelkästään siitä, että Turkuun tottunut on Tampereella. 

Musiikki voi pelastaa Tampereella jopa turkulaisen. Minun kulkuani ovat johdattaneet seuraavat viisi biisiä, jotka ovat tuoneet kodin (joka ei muuten ole Turussa) lähemmäs. Niin ja kotihan ei olekaan milloinkaan paikassa vaan aina sinussa, muistan jonkun laulaneen. Ja vielä: levyjen nimet näyttävät olevan aiheeseen liittyen perin oireellisia, ihan vahingossa.

1. Genesis: Looking For Someone (Trespass)

2. Neil Diamond: Don't Go There (Home Before Dark)

3. Tom Morello The Nightwatchman: The Fabled City (The Fabled City)

4. Travis: Somewhere Else (12 Memories)

5. Neil Young: The Losing End (Everybody Knows This Is Nowhere)

Kello soi, lyönti jää ilmaan

Aamulla herätessäni muistan harvoin nähneeni unia. Toki olen lentänyt siellä ja täällä, tippunut sillalta ja taivaalta ja paennut poliisia, mutta niinhän on jokainen. Pitkään aikaan (jos koskaan) en ole kokenut mitään niin mielenkiintoista yötä, että Neil Young tai joku muu vastaava (vastaavaa ei kenties ole) olisi terapoinut minua. Young toki terapoi minua päivittäin, mutta on itse paikalla vain äänenä levyllä. Onneksi edes niin. Ja mitä käärmeisiin tulee, niin niitä en muista (myönnä) nähneeni unissani koskaan. Eikä siinä mitään, vaikka olisinkin, sillä unet ovat siitä kiinnostavia tiloja, että ne eivät anna mahdollisuutta kontrolloida omia tekemisiä. Siksi tuntuisi oudolta, että joku sanoisi nähneensä minut omassa unessaan. Mitä tekemässä? Tuskin haluan tietää. Kaikesta unettomuudestani huolimatta haluan minäkin listata topvitosen ”unilauluista”.


23:57
Luka Bloom: Before Sleep Comes (Before Sleep Comes, 2003)
Herkkää, silkkipaperin haurasta laulua ja kitaran näppäilyä Christy Mooren veljeltä. Tähän olisi tosiaan hyvä nukahtaa.
”There’s a moment of surrender just before sleep comes…”

01:13
R.E.M.: I Don’t Sleep, I Dream (Monster, 1994)
Tunnelmallinen ironiapiikki, jossa joku tietää minua paremmin, miten asioitteni tulisi olla. Laulu ajalta, jolloin yhtye oli parhaimmillaan.
”You come into my little scene
Hooray hooray hip hip hooray.”

04:46
Live: Heropsychodreamer (Secret Samadhi, 1997)
Muistutus siitä, että Live oli joskus rock-orkesteri, kantaaottava ja vihainenkin. Tosin ristiriitaisesti livenä olivat huonoja jo silloin.
”I kill you in my dreams
I turn the other cheek during the day
I kill you all…”

06:23
Bob Dylan: Bob Dylan’s 115^th Dream (Bringing It All Back Home, 1965)
Sir Bobin biisin kaltainen historia- ja kulttuuripaketti voisi olla rakenteeltaan uni, joka jää mieleen. Tämä ilmestyisi siis jossain REM-vaiheessa (vaikka vaiheen mukaan nimetty yhtye minun unessani esiintyikin jo heti kello yhden jälkeen).
”I asked the captain what his name was
And how come he didn't drive a truck
He said his name was Columbus
I just said, "Good luck.""

06:30
Keane: A Bad Dream (Under the Iron Sea, 2006)
Herätys tulee ilman kitaroita.
”I wake up, it’s a bad dream, no one on my side
I was fighting but I just feel too tired to be fighting
Guess I’m not the fighting kind…”

Freud, Jung & Young

Näin viime yönä unta, jossa kävin psykoterapiassa. Uni oli pitkä ja siinä tapahtui kaikenlaista, mutta viimeisin asia siinä oli tämä terapiaistunto, jota minulle piti Neil Young. En tiedä miksi kävin terapiassa tai edes millainen terapaeutti Tohtori Young on sillä heräsin juuri istuessani terapeutin tuolille.

Voin nyt tässä tunnustaa, etten ole koskaan käynyt psykoterapiassa, vaan tämän unen tapahtumat juontavat juurensa television Terapiassa nimisestä sarjasta. Toinen uniini viime aikoina tunkeutunut Televisioihminen on David Attenborough. Tai itseasiassa hänen esittelemänsä käärmeet, joiden myrkylle koetin puoli yötä kehittää vastalääkettä. En halua edes ajatella mitä Tohtori Freud (tai Young) asiasta ajattelisivat, mutta sen verran ajattelin terapoida itseäni, että listaan unenomaisen top vitosen.

41. The Beatles: Good night (The Beatles, 1968)

Tässä klassisessa siirapissa pää uinuu tyynylle tiukasti liimaantuneena vaikkei McCarteneystä pitäisikään. "Close your eyes and I'll close mine, Good night, sleep tight, Now the sun turns out his light, Good night, sleep tight, Dream sweet derams for me (Dream sweet), Dream sweet dreams for you"

566. Neil Young: After the gold rush (after the gold rush, 1970)

Tohtorin oma tuotos on varsin vahvaa unenomaista hoipertelua: "All in a dream, all in a dream, The loading had begun. They were flying Mother Nature's Silver seed to a new home in the sun."

23. Aerosmith: Dream on (Aerosmith, 1973)

Tietysti on niinkin, että englanninkielen köyhyyden vuoksi tämä laulu ei kehoita unien katsomiseen, mutta en ole kuulevinani.

175. Stephen Stills: Dreaming of snakes (Just roll the tape April 26, 1968 |2007|)

Nimi kertoo kaiken.

401: The Cult: 83rd Dream (Dreamtime, 1984)

Ankea kasariuni, jonka nähtyään herää pää painavana ja lakanat hiestä kosteina.

000:Tom Petty: Wake up time (Wildflowers, 1994)

"And it's wake up time, Time to open up your eyes, And rise and shine"

Stig on pöytä

Piipahdan viikonloppuna Tallinnassa. Laivaan hyppäämisen vuoksi listaan viisi aiheeseen passelia biisiä. Koska en niinkään nauti laivamatkasta, listan tarkoituksena on peittää laivan tarjoama tylsyyden välitila. Ja onneksi matka on lyhyt.

Kaksi ensimmäistä laivausta tarjoilee kaunista rakkauden ylistystä. Pearl Jamin ja Nick Caven biisit mahtuisivat kenties kaikkein kauniimpien ja koskettavimpien rakkauslaulujen topfemmaan. Niin kuin rakkauslauluilla on tapana, osuvat nämä omaelämäkerrallisiin taitteisiin. Toisaalta eivätkö kaikki osu?

Renaissance tarkastelee myrskyävää merta rannalta miehiään odottavien naisten näkökulmasta. Annie Haslamin lauluääntä olen ylistänyt täällä jo ainakin pariin otteeseen, mutta tehtäköön se vielä kerran. Biisi tuo mieleen Luchino Viscontin hienon arkisenkarhean elokuvan Maa järisee (La terra trema, 1948), mikä ei vähennä biisin tehoa yhtään.

Neil Young on grungen kummisetä, sanovat. Konkreettinen linkki väitteeseen on Niilon Mirror Ball (1995), jossa maestron bändinä soittaa Pearl Jam. Levy ei olöe mikään kuriositeetti, vaan alusta loppuun komeata, rouheata soitantaa. Yhteistyön jäljet kuuluvat selvästi Pearl Jamin seuraavana vuonna ilmestyneessä levyssä No Code (1996). Todisteeksi levyltä kannattaa kuunnella vaikka huuliharppuvetoinen ”Smile”. Niilo ei ole paikalla fyysisesti, mutta jos joku väittäisi, että on, voisin uskoa. Mirror Ballilta nappaamani ”I’m the Ocean” edustakoon listani hieman symbolisempaa merenkäyntiä.

En ole varma, mistä Marillionin biisissä lauletaan. Fishin sanoitukset olivat varsinkin 1980-luvulla varsin omituisia. Haikaillaanpa laulussa prostituoitua, hieman siveämpää rakasta tai vain menetettyä lähimmäistä, siinä on niin vahva tunnelataus, että paikka listalla on ansaittu.

1. Pearl Jam: Love Boat Captain (Riot Act, 2002)
2. Nick Cave & The Bad Seeds: The Ship Song (The Good Son, 1990)
3. Ranaissance: At The Harbour (Ashes Are Burning, 1972)
4. Neil Young with Pearl Jam: I’m The Ocean (Mirror Ball, 1995)
5. Marillion: Three Boats Down from The Candy (Market Square Heroes sinkun b-puoli, 1983; B’Sides Themselves, 1988)

Video: Pearl Jam, Love Boat Captain. Ja tekstitys espanjaksi...

Uusi Niilo

Panu lähetti minulle Neil Youngin uuden videon. Minun on jaettava hauska kokemus täällä. Biisin sanoituksen mukaan taisi maestrolla olla hauskaa itselläänkin. "I'm a big rock star. My sales have tanked, but I still got you. Thanks! Download this. Sounds like shit". Että sellaista.

The Huffington Postin sivulta löytyvät biisin sanat kokonaisuudessaan sekä seuraava saateteksti:

"This song popped up at the end of a session in NYC last month. We recorded it that night before we went home. Hope you enjoy this little Shakey Pix video we did last week. I'll be with you on the 20th.
- Joe the rock star"

Neil Young - Fork In The Road