torstai 5. helmikuuta 2009

Kello soi, lyönti jää ilmaan


Aamulla herätessäni muistan harvoin nähneeni unia. Toki olen lentänyt siellä ja täällä, tippunut sillalta ja taivaalta ja paennut poliisia, mutta niinhän on jokainen. Pitkään aikaan (jos koskaan) en ole kokenut mitään niin mielenkiintoista yötä, että Neil Young tai joku muu vastaava (vastaavaa ei kenties ole) olisi terapoinut minua. Young toki terapoi minua päivittäin, mutta on itse paikalla vain äänenä levyllä. Onneksi edes niin. Ja mitä käärmeisiin tulee, niin niitä en muista (myönnä) nähneeni unissani koskaan. Eikä siinä mitään, vaikka olisinkin, sillä unet ovat siitä kiinnostavia tiloja, että ne eivät anna mahdollisuutta kontrolloida omia tekemisiä. Siksi tuntuisi oudolta, että joku sanoisi nähneensä minut omassa unessaan. Mitä tekemässä? Tuskin haluan tietää. Kaikesta unettomuudestani huolimatta haluan minäkin listata topvitosen ”unilauluista”.


23:57
Luka Bloom
: Before Sleep Comes (Before Sleep Comes, 2003)

Herkkää, silkkipaperin haurasta laulua ja kitaran näppäilyä Christy Mooren veljeltä. Tähän olisi tosiaan hyvä nukahtaa.
”There’s a moment of surrender just before sleep comes…”

01:13
R.E.M.
: I Don’t Sleep, I Dream (Monster, 1994)

Tunnelmallinen ironiapiikki, jossa joku tietää minua paremmin, miten asioitteni tulisi olla. Laulu ajalta, jolloin yhtye oli parhaimmillaan.
”You come into my little scene
Hooray hooray hip hip hooray.”

04:46
Live: Heropsychodreamer (Secret Samadhi, 1997)

Muistutus siitä, että Live oli joskus rock-orkesteri, kantaaottava ja vihainenkin. Tosin ristiriitaisesti livenä olivat huonoja jo silloin.
”I kill you in my dreams
I turn the other cheek during the day
I kill you all…”

06:23
Bob Dylan
: Bob Dylan’s 115th Dream (Bringing It All Back Home, 1965)

Sir Bobin biisin kaltainen historia- ja kulttuuripaketti voisi olla rakenteeltaan uni, joka jää mieleen. Tämä ilmestyisi siis jossain REM-vaiheessa (vaikka vaiheen mukaan nimetty yhtye minun unessani esiintyikin jo heti kello yhden jälkeen).
”I asked the captain what his name was
And how come he didn't drive a truck
He said his name was Columbus
I just said, "Good luck.""

06:30
Keane
: A Bad Dream (Under the Iron Sea, 2006)
Herätys tulee ilman kitaroita.
”I wake up, it’s a bad dream, no one on my side
I was fighting but I just feel too tired to be fighting
Guess I’m not the fighting kind…”


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ai, no tunnustan, minun unessani olet kerran ollut niin kuin pari muutakin blogituttua. En voi hämmentää sinua kummallisilla tapahtumilla, muistakseni unessani oli myös vaimosi ja/tai lapsesi, menitte vain ohitseni tai törmäsin teihin jossain niin kuin kaukaisiin tuttuihin törmätään sattumalta. Eli unien tulkitsijoille ei mitään ihmeellistä tulkittavaa. Olenkohan minä tylsä unennäkijä?

Tommi kirjoitti...

Ehkä se on riittävän ihmeellistä, että minä olin siellä.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, se oli kyllä hämmentävää - en oikein muista minkänäköinen unessani olit, mutta sinä se olit silti.

panu kirjoitti...

Unet ovat kyllä kiehtovia. Ne jopa tuottavat hienoja top 5. Aika erilainen tuli sinun unilistastasi. Nyt lähden terapiaan...