Oli pakko tulla asettamaan tänne vielä videoleike, joka osoittaa, että ehkä 80-luvusta ei edes tarvitse pystyä parantumaan. Videossa Rainbow esittää vuonna 1985 Beethoven-coverinsa. Vaikka kuva ja ääni eivät aivan synkassa kuljekaan, on Ritchie Blackmoren tyylitaju ja taitavuus hämmästyttävää. Hän pääsi rockista irti barokkisäveliä liruttelevalla Blackmore's Nightillaan (ainakin osaksi). Klassinen perinne on soinut taustalla kuitenkin jo aiemmin. Blackmoren ensimmäinen soitin olikin sello, eikä hän ainakaan soittanut sillä Enter Sandmania...
Sen vielä haluan sanoa, että yläasteella pidin kaverini kanssa musiikintunnilla esitelmän Rainbow'sta. Soitimme esitelmän päätteeksi Difficult to Curen. Opettaja piti versiota Beethovenin rienauksena. Mutta hänen miehensä olikin läheisen seurakunnan kanttori, kirkkokuoron oma Ludwig van. Rauha heidän muistolleen, jos edes muistoja vielä ovat. Mutta tässä on Ritchie. (Olisi kai pitänyt panna tämä top 5 -coverlistalle. Unohdin, pahus.)
Sen vielä haluan sanoa, että yläasteella pidin kaverini kanssa musiikintunnilla esitelmän Rainbow'sta. Soitimme esitelmän päätteeksi Difficult to Curen. Opettaja piti versiota Beethovenin rienauksena. Mutta hänen miehensä olikin läheisen seurakunnan kanttori, kirkkokuoron oma Ludwig van. Rauha heidän muistolleen, jos edes muistoja vielä ovat. Mutta tässä on Ritchie. (Olisi kai pitänyt panna tämä top 5 -coverlistalle. Unohdin, pahus.)
8 kommenttia:
Olen lukenut näitä kasarijuttujanne ja yrittänyt miettiä edes yhtä hyvää kasaribiisiä (siis tyypillistä - mikä se sitten onkin). Vielä en en ole keksinyt ainuttakaan. Jatkan miettimistä. Tosin Joshua Tree ilmestyi 1987 ja Eput olivat voimissaan, mutta nehän ei olekaan tyypillisiä.
Emme tietääkseni ole hakeneet "tyypillisiä", vaikka minun listallani vaikkapa Bobby Jean voisi olla melkoisen "tyypillinen". Scorpionsin Still Lovin You olisi ollut ylityypillinen, mutta se ei oikeastaan kovasti napannut muualla kuin diskoissa, joissa teinipoika yritti napata :)
Eput kävi minunkin mielessäni. Olisin kai valinnut heiltä biisin Vihreän joen rannalla. Niin ja U":n Pride olisi ollut ihan hyvä valinta.
Pride on U2n komein kappale, mutta jostain syystä en osaa pitää sen enempää Bonoa kumppaneineen kuin Eppujakaan kasarimusiikin edustajina. Kasarimusiikista tulee mieleen Duran Duran, Boy George jne. eikä kukaan näistä ole vaikuttanut minuun millään lailla - paitsi tietysti Band Aid, joka oikeasti oli iso juttu ja konserttia tiirattiin alusta loppuun. Oikeastaan jos pitäisi nimetä 80-luvun tärkein kappale niin se olisi Do They Know It's Christmas. Duran Duraneineen ja Boy Georgeineen kaikkineen (mutta miksi siellä oli niin vähän naislaulajia, Bananarama ja Sade, ketä muita?).
Eikä siellä kai edes ollut Sadeakaan...
Vielä kerran... Kyse ei välttämättä ollut kasarilauluista sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan biiseistä, jotka levytettiin tuolla vuosikymmenellä ja jotka vaikuttivat minuun ja musiikkimakuuni.
Naislaulajia kyllä riitti 80-luvullakin. Äkkiseltään tulevat mieleen kasareista kasareimmat Bonnie Tyler, Kim Wilde, Cyndi Lauper, Nena, Sheena Easton, Laura Branigan, Whitney Houston... Lisäksi Tina Turner, Pat Benatar, Stevie Nicks, Donna Summer, Debbie Harry, Janet Jackson... ja eikös Diana Ross ja retha Franklinkin tehneet jotain vielä 80-luvulla.
Ja tietysti Bangles ja Eurythmics ja Pretenders ja Pointer Sisters ja Katrina & the Waves ja Joan Jett...
Tämä lista yllätti minut(kin).
Huomasin itse, että oli vaikeaa hakea noita kasaribiisejä, sillä oli jo tuolloin sekakäyttäjä, joten kaikkien oikeiden kasarihelmien väliin kuuntelin paljon 60-luvun musiikkia ja Progea yms. Siksi en edes yritä löytää tyypillistä 80-luvun edustajaa. Sellaista ei ole. Ehkä suurin yhteinen nimittäjä (ainakin itselleni) on sellainen kumea ontohko sointi, joka tuntui tunkevan lähes kaikkien musiikkiin. tietysti tästäkin on poikkeuksia. Rainbow kävi itselläkin mielessä listaa kasatessa, hienosta kannesta huolimatta difficult to curella oleva I surrender jäi pois listaltani.
Meillä lienee tässä käsite-ero, minä en käsittele "kasarimusiikkina" kuin määräntyn osan 80-luvulla levytettyä musiikkia, eli sitä blondattujen ja meikattujen poikien ja toppauksilla olkansa leventäneiden pystytukkaisten ja kajia tuhlanneiden naisten mahtipontista jälkipunk/discoyhdistelmä musiikkia, sitä joka raastoi korviani jo tuolloin. Kapea näkemys, kyllä. Ja naislistassasi on monen monta mukaan sopivaa (kommentissani viittasin vain Band Aidin levytyssession naisiin).
We Are The World... mukana olivat naisista ainakin jo mainitsemani Tina Turner, POinter Sisters, Diana Ross ja Cyndi Lauper. Muita naisia mukana: Kim Carnes, La Toya Jackson, Dionne Warwick, Bette Midler, Sheila E...
Lähetä kommentti