Ilmastonmuutoksesta on tehty yllättävän vähän biisejä. Tarkoitan, että siitä on tehty vähän listaamisen arvoisia kipaleita. Lähestymistä voi kuitenkin laventaa sen verran, että luontoon jotenkin haitallisesti vaikuttava toiminta tai sen kuvaus riittää oikeuttamaan viisun pääsyn listalle.
Tässä välissä käännyn sivutielle: autolla ajaminen on mukavaa. Kaikki eivät välttämättä ole aina halunneet nähdä autolla huristelua luontoa tuhoavana. Ainakaan autoteollisuudelle se ei olisi kovin järkevää. Kai me muuten ajelisimme hiljaisilla vetyautoilla ja ihmettelisimme, miksi kolareita sattuu enemmän. Kaikki vaatii tottumista, myös hiljaisuus ja autottomuus. Fordin T-mallista lähtien autojen on mainostettu vievän ihmiset luontoyhteyteen. On hienoa, että tuohon yhteyteen tarvitaan auto. Miksi siis luopua autosta? Ja kun tänään kaikki mainokset vielä huutavat suorituskyvyn kustannuksella "ekoautoa", niin eikö maailma jo ole pelastetu? Mikä ihme on tuo ekoauto? Ainakin oxymoron, kuten matala pilvenpiirtäjä, pyöreä neliö tai citymaasturi.
Sitten paluu päätielle, jolle päästyämme autoradio soittaa perätysten seuraavat viisi luonnon kehityskulkuun jollain tavoin kantaaottavaa biisiä:
1. Coldplay: Politik (Rush of Blood to the Head)
2. Midnight Oil: Hercules (Species Deceases)
3. Yes: South Side of the Sky (Fragile)
4. System of a Down: Dreaming (Hypnotize)
5. Police: Walking in Your Footsteps (Synchronicity)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti