Tein viiden listan tämän vuoden parhaista levyistä. Ry Cooderin Pull up some dust and sit down ei aivan mahtunut sille, mutta levy avausraita No banker left behind sopii mainiosti sunnuntaiklassikoksi. Se on todella hieno protestilaulu, joka ei ole liian vakava vaikka käsitteleekin vakavaa aihetta: pankkien ahneutta. Biisin nimi on lainattu Robert Scheerin pankkikriisiä käsittelevästä artikkelista, joka toimi innoittajana koko levylle. Cooderille tyypiliseen tapaan musiikki on tyylillisesti virheetön.
Muita tuutulauluja voi kunnella täällä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ry Cooder. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ry Cooder. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Parhaat albumit osa II
On ihan pakko myöntää, että kolleegani Tommi onnistui tekemään vuoden parhaiden albumien valitsemisesta erittäin vaikeaa. Lista sisälsi niin monta minukin mielestä loistavaa levyä, että tautologialta ei voi välttyä. Pahoitteluni.
Koetan kuitenkin pysyä viiden parhaan formaatissa, koska silloin luultavasti 80% valinnoistani eroasi Tommin listasta.
1. Eddie Vedder: Ukulele songs
Eddie sai minut ostamaan Ukulelen, jota nyt rämpyttelen iltaisin sohvalla istuen. Se yksinään tekee tästä merkittävän albumin. "Eddie managed single-handedly make ukulele cool."
2. White Denim: D
Tämä on minun tämän vuoden ehdottomin yllättäjä. Kuulin heidän studio-live taltionnin ja olin myyty. Aivan mieletöntä soittoa. Musiikillinen coctail joka räjäytti minun tajuntani. Tämä levy Sai myös Tommin innostumaan.
3. Foo Fighters: Wasting Light
Foo Fighters on minulle aina varma nakki. Tämä ei ole heidän paras levy, mutta hieno joka tapauksessa.
4. Thurston Moore: Benediction
Sonic Youth yhtyeen kitaristin komea soololevy on yksi vuoden 2011 ehdottomia helmiä. Beck Hansonin tuottama levy särisee juuri oikealla tavalla. Ei ihan kaikkein helpoimpia levyjä kuunnella, mutta on loppujen lopuksi vaivan arvoinen.
5. Soundgarden: Live on I-5
Koska Tommi oli nostanut 22 Pistepirkon loistavan levyn listalleen, on minun tyydyttävä Soundgardenin konserttitaltiointiin Live on I-5. Sinänsä levy ei ole ehkä olisi oikeutettu listalle, koska se on kooste 1996 soitetuista keikosta. Siinä on kuitenkin niin komeita biisejä ettei sitä voinut ohittaa. Levyllä on kaksi coveria, jotka toimivat komeasti, koska niiden parina on Soundgardenin oma biisit, jotka tuovat uudenlaista syvyyttä molempiin pareihin. The Beatlesin Helter Skelter on saumattomasti liitetty Boot Camp biisiin ja Iggyn klassikko Search and Destroyn jälkeen soi Ty Cobb.
5B. 22 Pistepirkko: Lime green DeLorean
5C. Ry Cooder: Pull up some dust and Sit Down
5D. Steve Earle: I'll never get out of this world alive
5E. Pearl Jam: Twenty (Original Motion Picture Soundtrack)
Eihän se nyt niin vaikeat ollut mahduttaa parhaita levyjä top viiteen. 22 pistepirkko on vuosi vuodelta vakuuttavampi. Uusimman levyn kuultuani olin vakuuttunut, että Neil Youngin olisi syytä soittaa Utajärven poikien kanssa.
Ry Cooderin levy on hieno protestilaululevy. Cooderille tyypilliseen tapaan musiikkihistoriallisesti virheetön suoritus. Etenkin avausraita No Banker left behind on kertakaikkisen herkullinen laulu pankkikriisistä.
Steve Earlen levy on hieno kokoelma tavallisten ihmisten tarinoita.
Pearl Jam. Tämä ei liene kenellekään yllätys. Koska Kiinan palomuuri kiusaa tänään. Jää minulta näytteet pois. Koetan päivittää tänne näytteet, jos Maon ideologiset jälkeläiset suinkin sallivat.
Koetan kuitenkin pysyä viiden parhaan formaatissa, koska silloin luultavasti 80% valinnoistani eroasi Tommin listasta.
1. Eddie Vedder: Ukulele songs
Eddie sai minut ostamaan Ukulelen, jota nyt rämpyttelen iltaisin sohvalla istuen. Se yksinään tekee tästä merkittävän albumin. "Eddie managed single-handedly make ukulele cool."
2. White Denim: D
Tämä on minun tämän vuoden ehdottomin yllättäjä. Kuulin heidän studio-live taltionnin ja olin myyty. Aivan mieletöntä soittoa. Musiikillinen coctail joka räjäytti minun tajuntani. Tämä levy Sai myös Tommin innostumaan.
3. Foo Fighters: Wasting Light
Foo Fighters on minulle aina varma nakki. Tämä ei ole heidän paras levy, mutta hieno joka tapauksessa.
4. Thurston Moore: Benediction
Sonic Youth yhtyeen kitaristin komea soololevy on yksi vuoden 2011 ehdottomia helmiä. Beck Hansonin tuottama levy särisee juuri oikealla tavalla. Ei ihan kaikkein helpoimpia levyjä kuunnella, mutta on loppujen lopuksi vaivan arvoinen.
5. Soundgarden: Live on I-5
Koska Tommi oli nostanut 22 Pistepirkon loistavan levyn listalleen, on minun tyydyttävä Soundgardenin konserttitaltiointiin Live on I-5. Sinänsä levy ei ole ehkä olisi oikeutettu listalle, koska se on kooste 1996 soitetuista keikosta. Siinä on kuitenkin niin komeita biisejä ettei sitä voinut ohittaa. Levyllä on kaksi coveria, jotka toimivat komeasti, koska niiden parina on Soundgardenin oma biisit, jotka tuovat uudenlaista syvyyttä molempiin pareihin. The Beatlesin Helter Skelter on saumattomasti liitetty Boot Camp biisiin ja Iggyn klassikko Search and Destroyn jälkeen soi Ty Cobb.
5B. 22 Pistepirkko: Lime green DeLorean
5C. Ry Cooder: Pull up some dust and Sit Down
5D. Steve Earle: I'll never get out of this world alive
5E. Pearl Jam: Twenty (Original Motion Picture Soundtrack)
Eihän se nyt niin vaikeat ollut mahduttaa parhaita levyjä top viiteen. 22 pistepirkko on vuosi vuodelta vakuuttavampi. Uusimman levyn kuultuani olin vakuuttunut, että Neil Youngin olisi syytä soittaa Utajärven poikien kanssa.
Ry Cooderin levy on hieno protestilaululevy. Cooderille tyypilliseen tapaan musiikkihistoriallisesti virheetön suoritus. Etenkin avausraita No Banker left behind on kertakaikkisen herkullinen laulu pankkikriisistä.
Steve Earlen levy on hieno kokoelma tavallisten ihmisten tarinoita.
Pearl Jam. Tämä ei liene kenellekään yllätys. Koska Kiinan palomuuri kiusaa tänään. Jää minulta näytteet pois. Koetan päivittää tänne näytteet, jos Maon ideologiset jälkeläiset suinkin sallivat.
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Tsoni nampö tuu
Tietenkin "Johnny B. Goode" olisi numero ykkönen. Olisi kuitenkin silkkaa typeryyttä toistaa jo julkaistu lista. Siksi esitänkin vaihtoehtoisen listan. Kuten Panu jo totesi, Johnnysta kirjoitettuja biisejä löytyy vaikka kuinka. Minä lisään viisi seuraavaksi parasta. Sopikaamme niin, jotta ei tule tappelua. Tässä on siis muutama John Doe lisää.
Koska Johnny Cashia ei saa hänen nimensä perusteella mukaan, vaikka niin välttämättä haluaisinkin, heitän ykköseksi Ry Cooderin hauskan laulun nimeltä... kuinkas muutenkaan: "Johnny Cash". Listani toiselle pykälälle astuu Pearl Jamin "Johnny Guitar". Sen voisi ottaa mukaan pelkästään nimen elokuvaviittauksen takia, mutta Eddie Vedder on taas osunut johonkin suurempaan. Kyse ei ole vain jostain Johnnysta. Kolmantena parrasvaloihin heilahtaa The Killersin "Uncle Jonny", joka "did cocaine", jos tällainen kielten sekamelska sallitaan. Toistettakoon tässä, että Killersin Sam's Town (2006) on paras vuoden 2005 jälkeen julkaistu popalbumi. Neljäs on Men At Workin "Be Good Johnny". Tällä lienee jotain nostalgia-arvoa, vaikka nämä "työssä olevat äijät" olisivatkin pöllineet jonkun hittinsä muilta. Kukapa ei olisi - tahallaan tai vahingossa. Kuka uskoo vahinkoihin? Ja sitten viides... mikäs piru se oikein olisi. No niinpä tietysti: tulihan se Johnny Cash sieltä viimein. Siis Cashin tulkinta Frankien ja Johnnyn trad.arr.-tarinasta, joka on levytetty pitkälti kolmatta sataa kertaa. Trad.arr.-tyypillä on varmaan hirmuiset rojaltitulot.
Laulut on kuunneltavissa Spotifyssa, johon astut tästä.
1. Ry Cooder: Johnny Cash (I, Flathead, 2008)
2. Pearl Jam: Johnny Guitar (Backspacer, 2009)
3. The Killers: Uncle Jonny (Sam's Town, 2006)
4. Men At Work: Be Good Johnny (Business as Usual, 1982)
5. Johnny Cash: Frankie & Johnny (The Fabulous Jonny Cash, 1958)
Koska Johnny Cashia ei saa hänen nimensä perusteella mukaan, vaikka niin välttämättä haluaisinkin, heitän ykköseksi Ry Cooderin hauskan laulun nimeltä... kuinkas muutenkaan: "Johnny Cash". Listani toiselle pykälälle astuu Pearl Jamin "Johnny Guitar". Sen voisi ottaa mukaan pelkästään nimen elokuvaviittauksen takia, mutta Eddie Vedder on taas osunut johonkin suurempaan. Kyse ei ole vain jostain Johnnysta. Kolmantena parrasvaloihin heilahtaa The Killersin "Uncle Jonny", joka "did cocaine", jos tällainen kielten sekamelska sallitaan. Toistettakoon tässä, että Killersin Sam's Town (2006) on paras vuoden 2005 jälkeen julkaistu popalbumi. Neljäs on Men At Workin "Be Good Johnny". Tällä lienee jotain nostalgia-arvoa, vaikka nämä "työssä olevat äijät" olisivatkin pöllineet jonkun hittinsä muilta. Kukapa ei olisi - tahallaan tai vahingossa. Kuka uskoo vahinkoihin? Ja sitten viides... mikäs piru se oikein olisi. No niinpä tietysti: tulihan se Johnny Cash sieltä viimein. Siis Cashin tulkinta Frankien ja Johnnyn trad.arr.-tarinasta, joka on levytetty pitkälti kolmatta sataa kertaa. Trad.arr.-tyypillä on varmaan hirmuiset rojaltitulot.
Laulut on kuunneltavissa Spotifyssa, johon astut tästä.
1. Ry Cooder: Johnny Cash (I, Flathead, 2008)
2. Pearl Jam: Johnny Guitar (Backspacer, 2009)
3. The Killers: Uncle Jonny (Sam's Town, 2006)
4. Men At Work: Be Good Johnny (Business as Usual, 1982)
5. Johnny Cash: Frankie & Johnny (The Fabulous Jonny Cash, 1958)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
