25 laulajaa ja kaikkea muuta

Tähän päivään pitäisi klassikoksi istuttaa tietenkin jotakin, jossa John Lennonilla on ollut näppinsä pelissä. Olisihan setä jo sen ikäinen. Mutta koska en halua Lennonia, enkä oikeastaan ole halunnut koskaan sen jälkeen, kun 12-vuotiaana tanssin Sarin kanssa "Womanin" tahtiin, valitsin Rick Millerin. Hänen "Bohemian Rhapsody" -esityksensä on varmaan nähnyt ja kuullut jokainen, mutta klassikkoa ainakin on riittämiin, tarkaan ottaen yksi plus jotain lauluja, kaksikymmentäviisi laulajaa ja ainakin kaksi kitaristia. Kai tästä Lennoninkin jonkun mutkan takaa löytää.

Ja sitten vielä kolme juttua:

Wikipedia: Rick Miller

Wikipedia: Bohemian Rhapsody
Muut hupaisat sunnuntaiklassikot: klik

Tsoni nampö tuu

Tietenkin "Johnny B. Goode" olisi numero ykkönen. Olisi kuitenkin silkkaa typeryyttä toistaa jo julkaistu lista. Siksi esitänkin vaihtoehtoisen listan. Kuten Panu jo totesi, Johnnysta kirjoitettuja biisejä löytyy vaikka kuinka. Minä lisään viisi seuraavaksi parasta. Sopikaamme niin, jotta ei tule tappelua. Tässä on siis muutama John Doe lisää.

Koska Johnny Cashia ei saa hänen nimensä perusteella mukaan, vaikka niin välttämättä haluaisinkin, heitän ykköseksi Ry Cooderin hauskan laulun nimeltä... kuinkas muutenkaan: "Johnny Cash". Listani toiselle pykälälle astuu Pearl Jamin "Johnny Guitar". Sen voisi ottaa mukaan pelkästään nimen elokuvaviittauksen takia, mutta Eddie Vedder on taas osunut johonkin suurempaan. Kyse ei ole vain jostain Johnnysta. Kolmantena parrasvaloihin heilahtaa The Killersin "Uncle Jonny", joka "did cocaine", jos tällainen kielten sekamelska sallitaan. Toistettakoon tässä, että Killersin Sam's Town (2006) on paras vuoden 2005 jälkeen julkaistu popalbumi. Neljäs on Men At Workin "Be Good Johnny". Tällä lienee jotain nostalgia-arvoa, vaikka nämä "työssä olevat äijät" olisivatkin pöllineet jonkun hittinsä muilta. Kukapa ei olisi - tahallaan tai vahingossa. Kuka uskoo vahinkoihin? Ja sitten viides... mikäs piru se oikein olisi. No niinpä tietysti: tulihan se Johnny Cash sieltä viimein. Siis Cashin tulkinta Frankien ja Johnnyn trad.arr.-tarinasta, joka on levytetty pitkälti kolmatta sataa kertaa. Trad.arr.-tyypillä on varmaan hirmuiset rojaltitulot.

Laulut on kuunneltavissa Spotifyssa, johon astut tästä.

1. Ry Cooder: Johnny Cash (I, Flathead, 2008)
2. Pearl Jam: Johnny Guitar (Backspacer, 2009)
3. The Killers: Uncle Jonny (Sam's Town, 2006)
4. Men At Work: Be Good Johnny (Business as Usual, 1982)
5. Johnny Cash: Frankie & Johnny (The Fabulous Jonny Cash, 1958)

Omen est nomen

Jokin aika sitten kuuntelin Black Sabbathin Johnny Blade biisiä. Siinä kuunnelessa mietin miten monessa laulussa esiintyy Johnny-niminen henkilö. Jonkun aikaa päätä raavittuani keksin aika monta ja rupesin ihmettelemään miksi niin monessa laulussa esiintyy Johnny. Hyvissä tarinoissa tarvitaan nimiä, jotta ne tulisivat eloisammiksi ja koskettavammiksi. Mutta miksi Johnny? Miksei yhtähyvin Alpo tai Joe? Onko syynä vain se, että John sattuu olemaan yksi englanninkielisen maailman yleisimpiä nimiä (joka kahdeskymmenesviides amerikkalaismies on nimeltään John). Tästä johtunee amerikkalaisten käyttämä nimitys tunnistamattomalle ruumille: John Doe. Vai onko tämä John-nimen väännös vain helppo sijoittaa riimeihin? Vai kuullostaako se vain sopivan miehiseltä nimeltä, jolle voi kirjoittaa suuria surullisia tarinoita?

Voihan tietysti olla, että kaikilla laulun tekijöillä on ollut lähipiirissään Joku Johnny-niminen, joka on toiminut laulun innoittajana. Siinä tapauksessa top 5 Johnny biisien innoittajat ovat olleet aika surkimuksia. Valitsemani laulut eivät nimittäin ole mitenkään erityisen iloisia. Vain Chuck Berryn Johnny B. Goodilla sujuu ihan hyvin, vaikkei osakkaan lukea saati kirjoittaa.

Thin Lizzyn Johnny The Fox albumin aloittava Johnny-biisi on synkkä tarina narkkarista, joka on ajautunut täydelliseen umpikujaan ja kuolee poliisien luoteihin laulun aikana.

Myös Springsteenin Johnny 99 (oikealta nimeltään Ralph!) päätyy tarinan alkaessa työttömäksi. Ryypiskeltyään hän päätyy ryöstäessään ampumaan kaupan yövuorolaisen. Johnnyn matka päättyy siihen, että hän pyytää tuomaria muuttamaan elinkautisensa kuolemantuomioksi.

Fine Young Cannibalsin laulussa Johnny on vain kateissa, mutta sanoista voi päätellä, että tässäkään laulussa ei Johnnylla ole kaikki hyvin.

Viimeisenä välähdys Johnnyn surkeaa tarinaan tulee The Hootersin Johnny B. laulussa, jossa Johnny on edelleen eksyksissä, ilman suuntaa pimeällä autotiellä jahdaten mahdotonta unelmaa. Olen useasti miettynyt onko hän jotenkin sukua Johnny B. Goodelle.

Spotifyssa voi kuunnella tämän Top viitosen.

Chuck Berry: Johnny B. Goode (1958)

Thin Lizzy: Johnny (Johnny The Fox, 1976)

Bruce Springsteen: Johnny 99 (Nebraska, 1982)

Fine Young Cannibals: Johnny come home (Fine Young Cannibals, 1985)

The Hooters: Johnny B. (One way Home, 1987)

Bonuksena tämän sepustuksen innoittanut Sabbathin biisi Youtubetettuna:

Niin, kun asiaa aikani mietin huomasin, että Joe esiintyy aika useassa biisissä...