Popol Vuh -nimisiä orkestereita on kaksi. Toinen on se saksalainen, joka tunnetaan Werner Herzogin elokuvista. Toinen taas on liki tuntematon. Norjalaisen, tietenkin myös mayaintianien eepoksesta nimensä lainanneen Popol Vuhin sietäisi olla tunnetumpi, sillä sen progressiivinen rock on parhaimmillaan taitavaa ja kaunista. Edellä mainituilla laatusanoilla voi kuvata ainakin orkesterin ensimmäisen albumin laulua “For Eternity”, jonka huilussa, mahtipontisessa orkestraatiossa ja epätavallisessa rumpukompissa soi "kingcrimson".
Vuonna 1972 julkaistun yhtyeen nimeä kantavan albumin jälkeen ilmestyi seuraavana vuonna vielä Quiche Maya. Sen jälkeen orkesterin nimeksi muuttui Popol Ace, jotta vältettäisiin sekaannus saksalaiseen kaimaan. Popol Ace on julkaissut kaksi albumia, Stolen From Time (1975) ja Curly Sounds (1978) sekä kolme kokoelmaa, joista All We Have (2003) sisältää nimensä mukaisesti kaiken eli neljä julkaistua albumia ja harvinaisuuskiekon vielä päälle.
Popol Vuhia ja Popol Acea on vaikea saada laillisesti mistään. Ainakaan minä en ole löytänyt, siis laillisesti... Etsintä jatkuu.
Tämän viikon muun klassikkohutun etsintä päättyy täällä.
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Ikuisuuskysymys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Olipas tämä hämmentävän kaunista.
Hieno valinta. Taisimme molemmat valita tänään progressiivista musiikkia. Voi lukija parkoja. Tarvitsee varmaankin kuunnella koko levy pitkästä aikaa. Sinun tarvitsee luultavasti käydä Norjassa tai GEMM:issä.
Hyvä kappale, vaikkei tuosta varsinaisesti maya-raamattu mieleen tullut ;)
Olipa hieno kuuntelijakokemus.
En ole kuullut yhdestäkään Popal vuh yhtyettä, puhumattakaan kahdesta :)Lauluosuuden alkaessa tuli mieleen Uriah Heep balladimaisilla kappaleillaan. Progesta löytyy hienoja biisejä täysin tuntemattomilta yhtyeiltä, tämä on aika lähellä sitä.
Ahaa, nyt tajuan miksi joskus muinoin tuo Popol Vuh aiheutti minulle joskus hämmennystä, en varmastikaan tajunnut että kyseessä oli kaksi eri yhtyettä samalla nimellä.
Minulla oli joskus progevaihe ja kuuntelin silloin mielenkiinnolla kaikkea tämäntapaista. Sitten "kasvoin" jotenkin siitä ohi, en tiedä miksi. En ainakaan mitenkään siksi että proge olisi jotain kasvuiän musaa joka sitten jätetään taakse.
Nykyään en saa enää progesta oikein kiinni, vaikka jokin toinen puoli aivoistani yhä sanoo että "ämä on hyvä biisi"/"tämä on hyvin soitettua/laadukasta". Tunnetasolla en vain oikein osaa eläytyä tähän osastoon enää.
Kovin kaunista progea! Ei ollut tuttu mutta ihan mukava tähän oli tutustua...
Tämä oli komeinta unohduksiin jäänyttä mitä olen kuullut aikoihin! Kiitos!
Tuima, hämmennys on tarpeen melkein aina. Mistä hämmennys tuli? Et odottanut minulta moista biisiä?
Panu, mitäs me progeilijat - tosin nyt yhtä aikaa ihan vahingossa. Kiitän tietenkin tästä biisistä ja Popol Vuhista sinua ja lähteitäsi.
Kari, ei tullu mayat mieleen ei, mutta mitäpä tuosta. On se ainakin hienompi nimi kuin vaikkapa Apulanta tai Tehosekoitin :)
Hirlii, mukavaa, että kannatti kuunnella.
Ari, laulusta saattaa tosiaan tulla mieleen Heep. Vaikkakin laulu on mielestäni tämän biisin kalpein osa.
Uuvana, progessa on puolensa ja puolensa niin kuin ihmisillä älynsä ja tunteensa. Ehkä tässä kaivataan sitä tunneälyä (mitä hittoa se lieneekin).
Yaelian, kaikki kaunis ei ole tuttua. Onneksi.
Lepis, ollos hyvä vaan.
Kyllä tämä on juuri sinulta odotettavissa oleva biisi. Hämmennys tuli siitä, että oli kuvaannollisesti vyöttänyt kupeeni ja valmistautunut hillittömään progevyörytykseen ja sieltä tulikin tämä. Suurin hämmennyksen syy oli kuitenkin se, että jotenkin odotan progen olevan aina jotain muuta kuin tämänkaltainen. Ei ainakaan siis koskettavan kaunista eikä missään tapauksessa sellaista, joka saa hetken miettimään kuuntelisinko uudestaan..
Lähetä kommentti