Suoruus ei ole helppouden tai yksinkertaisuuden synonyymi. Sen on osoittanut esimerkiksi englantilainen, The Crazy World of Arthur Brownin raunioista syntynyt, progekarsinaan tavallisesti tungettu Atomic Rooster.
Useita miehistönvaihdoksia kokenut Atomic Rooster julkaisi vuosina 1970-1983 seitsemän studioalbumia. Parasta Roosteria ovat albumit Made in England (1972) ja Nice ’n’ Greasy (1973), joissa laulajana on 1960-luvun jälkipuoliskolla erityisesti Rolling Stonesia coveroimalla suosioon noussut Chris Farlowe. (Hän keikkailee edelleen - enimmäkseen 1960-luvun asialla.)
Albumilta Nice ’n’ Greasy löytyvä rauhallinen ”Can’t Find a Reason” on kosketinvirtuoosi Vincent Cranen sävellys. Koskettimet ovat laulun teippi ja liima, mutta silti Farlowen laulu jättää sen varjoonsa. Pidän äijän moneen eri genreen sopivasta laulutyylistä sen paradoksaalisuuden vuoksi: ääni tuntuu soljuvan helposti kuin hengitys, mutta samassa siinä on kireyttä ja vetoavaa väkinäisyyttä.
Ennen Atomic Roosterin aikaansa Farlowe oli Colosseumin laulajana vuonna 1970 ja 1971, jolloin ensimmäinen Colosseum-kokoonpano hajosi. 1970-luvun alussa taltioitu Colosseum Live (1971) on konserttitaltiointi, jonka progressiivisesta vimmaisuudesta on vaikea panna paremmaksi. Jo monesti olisin halunnut laittaa tuolta liveltä klassikoksi laulun ”Lost Angeles”, mutta se olisi monelle aivan liian pitkä. YouTubesta se löytyy kahdessa osassa… Lost Angeles part 1… Lost Angeles part 2. Osien yhteispituus on 16 minuuttia, josta aivan ilmiömaisen kitarasoolon osuus on noin 6 minuuttia.
Muut klassikot tupsahtavat esiin jostakin täältä.
lauantai 5. helmikuuta 2011
Syyttä suotta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Upeat hapsut kosketinsoittajalla!
Kaunista kuunneltavaa sunnuntaiaamuun.
Tässä jotain todella hienoa, sellaista mystistä Genesimäistä tunnelmaa. Kuuntelin joskus tätä Atomic Roosteria mutta oli jo unohtunut, Hienoa!
kiitos muistutuksesta, täytyypä palata tuubin ja spotifyn avustuksella Colosseumin ja Atomic Roosterin seuraan. Olinkin unohtanut molemmat lahjakkaasti, sama pää kesät talvet.
Komeaa kevytprogea. :)
Mulle aivan vieras laulaja ja bändi. Laulajan ja soittajien antaumuksellisuus oli, no olihan se. Luulen, että tämä laji saa jäädäkin mulle vieraaksi, vaikka olihan kappale sinänsä ihan kaunis.
Susu, kosketinsoittaja on upea, ei ainoastaan hänen takkinsa. Ja juuri niin, aamuun passelia.
Ari, heti AR kuunteluun :)
Halo Efekti, Spotify on mukava paikka, ja näissä riittää kuunneltavaa.
Panu, kevyttä, kuulasta, helmeilevää jne. Mainitsemani levyt kannattaa tsekata. Tuon Lost Angelesin tiedätkin...
Tuima, tämä ei ole mikään laji. Eikä tämä saa jäädä vieraaksi.
Jos tämä ei ole laji, niin mikä se on?
kysyin anonyyminä.
Tuima, mielestäni laji ei ole kovinkaan selvä. Varsinaisesta progesta ainakin ollaan melkoisehkon kaukanahkossa tilassa. Vai olisiko tämä kupletti?
Jos laulaja näyttää montypython-näyttelijältä ja soittajista ovat muppetbändiläiset saaneet vaikutteita, niin kieltämättä, kupletti ei ole kaukana. Anteeksi.
Lähetä kommentti