Istuin hetki sitten junassa napit korvissa. Kuuntelin kaikenlaista. Päässä pyörivät ja surrasivat esimerkiksi Dave Matthews Band, Genesis, Popol Vuh ja Arctic Monkeys. Siis pääni täytti kaikenlainen. Yksi kuitenkin jäi soimaan niin, että kylmältä asemalta kotiin -kävelyretkeltä sisälle ehdittyäni oli kaivettava cd hyllystä ja kuunneltava tavallista lujempaa.
Scars on Broadwayn "Universe" on minulle melkeinpä bilebiisi. Sen riffiosat ovat svengaavan valloittavia. Biletys tämän tahdissa on kuitenkin paradoksaalista sikäli, että laulusta avautuvia näköaloja ei voi pitää kovinkaan juhlittavina. Laulun lyriikat eivät ole maailman selkeimmät... sillä oikeastaan kyse voi olla mistä tahansa. Ainakin ihmisen luontoon kohdistamat typeryydet voi laulusta tulkita helposti. Minun tulkinnassani laulun äiti onkin luontoäiti. Kovin psykoanalyyttisesti en laulun äitiä ainakaan kykene näkemään.
Mother are we flying through the universe?
Are we dying through the universe?
Scars on Broadway on System of A Downista tutun kitaristilaulaja Daron Malakianin yhtye, joka on julkaissut yhden, yhtyeen nimeä kantavan albumin vuonna 2008. Ihan heti ei taida olla tulossa lisää, sillä SOAD on taas palannut yhteen. Tai ainakin ensi kesänä bändi nousee taas lavoille, nyt ensi kertaa myös Suomessa.
Muita vastaavia/vastaamattomia lentoja on täällä.
Scars on Broadwayn "Universe" on minulle melkeinpä bilebiisi. Sen riffiosat ovat svengaavan valloittavia. Biletys tämän tahdissa on kuitenkin paradoksaalista sikäli, että laulusta avautuvia näköaloja ei voi pitää kovinkaan juhlittavina. Laulun lyriikat eivät ole maailman selkeimmät... sillä oikeastaan kyse voi olla mistä tahansa. Ainakin ihmisen luontoon kohdistamat typeryydet voi laulusta tulkita helposti. Minun tulkinnassani laulun äiti onkin luontoäiti. Kovin psykoanalyyttisesti en laulun äitiä ainakaan kykene näkemään.
Mother are we flying through the universe?
Are we dying through the universe?
Scars on Broadway on System of A Downista tutun kitaristilaulaja Daron Malakianin yhtye, joka on julkaissut yhden, yhtyeen nimeä kantavan albumin vuonna 2008. Ihan heti ei taida olla tulossa lisää, sillä SOAD on taas palannut yhteen. Tai ainakin ensi kesänä bändi nousee taas lavoille, nyt ensi kertaa myös Suomessa.
Muita vastaavia/vastaamattomia lentoja on täällä.
5 kommenttia:
Biisihän oli vallan mainio. Hieman häiritsi vain tuo solistin nenä-ääni. Muuten tykkäsin kovin.
Tuntuu tarttuvan purkkana korvaan. Ei huono.
Aika raivoisaa synkistelyä. SoD on hyvin kuultavissa. Komea runttaus.
Biisihän on mainio.
Purkaksisikin sitä voi luonnehtia.
Runnaukseksi en sitä säätäisi enkä edes raivokkaaksi. Pikemminkin kepeäksi.
Joku muukin biisi alkaa samanlaisella raivoisalla kitaroinnilla, en vain muista mikä. Laulu osuudet eivät jotenkin oikein ota sopiakseen tähän biisiin.
Lähetä kommentti