Gary Moore on minulle ollut aina sidoksissa Thin Lizzyyn. Alunperin Black Rose -albumia kuunnellessa havaitsin, että Brian Robertson oli vaihtunut Gary Mooreen. Sen takia myöhemmin levykaupassa havaitsin, että Gary oli myös tehnyt soololevyjä. Ostin Back on the Streets:in, joka tuolloin oli melko uusi. Muistaakseni yksi kesä meni hyvin tuota levyä huudattaessa. Eikä vähiten siksi, että Lynott lauloi parilla biisillä. Parasta kuitenkin oli mehevä kitarointi. En ole koskaan ollut mikään mieletön bluesdiggari, joten minulle Gary oli aina ja tulee varmaankin aina olemaan rockmiehiä.
Kuten ystäväni sähköpostissaan totesi: "Kevyet mullat"
Don't believe a word on Lynottin kirjoittama biisi. Tässä Mooren levyltä versio, joka on Thin Lizzyn versiota bluesahtavampi.
6 kommenttia:
Oletko huomannut nämä Elävän arkiston klipit?
Tämä on Kari Morasta parhaimmillaan. Phil-setä auttaa asiaa, mutta on kitarointi toki tyylikästä ja taitavaa. Levyllä on muuten myös hauskanniminen biisi: What would you rather bee or a wasp.
Minullekin Moore on ollur rokkia eikä bluesia. Erityisesti Victims of the Future ja Corridors of Power ovat hienoja kokonaisuuksia. Ehkä sanoissani on hieman nostalgiaa mutta siitä huolimatta.
Olen kuunnellut Moorea vähän, mutta mua puhuttellee enempi se bluestyyli, siksi tämäkin valintasi miellytti.
En ole niitä katsonut, joten tarvitsee tutustua. On myönnettävä, että Mooren bluesintoilu on jotenkin luontevampaa, kuin Claptonin. Pitäisi varmaan kuunnella tarkemmin Garyn bluesia...
Kokeile vaikka tätä Mooren ja BB Kingin yhteissoittoa.
Tämä pätkä oli entuudestaan tuttu. Hienoa soittoa.
Lähetä kommentti