Gary Moore on minulle ollut aina sidoksissa Thin Lizzyyn. Alunperin Black Rose -albumia kuunnellessa havaitsin, että Brian Robertson oli vaihtunut Gary Mooreen. Sen takia myöhemmin levykaupassa havaitsin, että Gary oli myös tehnyt soololevyjä. Ostin Back on the Streets:in, joka tuolloin oli melko uusi. Muistaakseni yksi kesä meni hyvin tuota levyä huudattaessa. Eikä vähiten siksi, että Lynott lauloi parilla biisillä. Parasta kuitenkin oli mehevä kitarointi. En ole koskaan ollut mikään mieletön bluesdiggari, joten minulle Gary oli aina ja tulee varmaankin aina olemaan rockmiehiä.
Kuten ystäväni sähköpostissaan totesi: "Kevyet mullat"
Don't believe a word on Lynottin kirjoittama biisi. Tässä Mooren levyltä versio, joka on Thin Lizzyn versiota bluesahtavampi.
