Muistattehan, kun ”se liukui sisään”? Tietysti. Vaikka sitä ei olisi sillä kyseisellä hetkellä viisitoista vuotta sitten kokenut, niin ei siltä ole voinut välttyä. Tuosta Tukholman toukokuun päivästä 1995 on muuodostunut valtaisa spektaakkeli, nostalginen muistin kasautuma, johon joka kevät on latautunut odotus, toive, tavoite, jopa lupaus. Nyt se taas tapahtuu. Mutta ei, ei, ei, ei, tuskinpa. Jokavuotisista pettymyksistä huolimatta vanhan kuvaston toisto, uskon (ehkä jopa jääkiekkouskonnon) uudelleen herääminen, on kiinnostava mediatapahtuma. Se toimii kuin tutun lajityypin elokuva, jonka loppuratkaisu on tiedossa jo katselun alkaessa. Aina sitä kuitenkin toivoo, että josko tällä kertaa luvassa ei olisikaan konventionaalinen loppu.
Nyt, kun Vancouverin olympialaiset ovat alkaneet, on taas aika asettaa ylimitoitettuja odotuksia Suomen jääkiekkomaajoukkueelle. Kuvitellaanpa, jos kykenemme, että Suomi saa jääkiekossa olympiakultaa. Se olisi oikeastaan yhdenlainen varkaus: kultahan ”kuuluisi” Kanadalle, varsinkin kun Kanadassa kisataan. Tähän tilanteeseen Nick Borgenin yhdessä Tre Kronorin kanssa 1995 levyttämä “Den glider in” sopisi jälleen kuin poikittainen maila Dany Heatleyn nenään. Tuon laulun Suomi varasti ruotsalaisilta 1995, kun jääkiekon MM-kisat olivat Ruotsissa ja kisaisännille kultajuhlat suunniteltu taustamusiikkia myöten. Ja sitten torilla tapasivatkin eriväriset – ja Golden Hockey Night -viisukokoelman varastot laivattiin myytäväksi Suomeen.
Siis liu’uttakaamme se jälleen sisään. (Halutessamme voimme nautiskella sen jälkeen Antero Mertarannan ja jääkiekkomaajoukkueemme yhteisistä huippuhetkistä.)
12 kommenttia:
Kuten huomaatte, oli lukenut johdatuksen tämän viikon teemaan perin huonosti saati en ollenkaan. Mutta onhan "Den glider in" rakkauslaulu, onhan? Ainakin viistosti tulkittuna. Kiitos ja anteeksi.
Mun piti vaihtaa laulu, kun en ollut huomannut teemaa. Kyllä tämä rakkauslaulusta käy - vaikken mikään jääkiekkofani olekaan, niin tämän muistan ja se on hyvin tärkeä ja elähdyttävä muisto. Sen jälkeen minulle ei ole ollut muita pelaajia kuin Ville Peltonen ja Juti.
Olympiakiekko on julmaa, Suomi hävisi Lillehammerissa vain yhden matsin ja sai pronssia.
Joo. On se rakkauslaulu ihan riittävissä määrin ja siten, että on painunut kansakunnan kollektiiviseen muistiin varsin syvälle.
Se on siellä.
Noita kuunnellessa tulee vieläkin samoja fiiliksiä kuin silloin aikanaan.
Minulta meni kyllä silloin ysiviis ihan ohi tämä tapahtuma, mitäköhän olen silloin puuhaillut.
Den glider in on kyllä ultimate love song!
Jos David Coverdale (whitesnakesta) laulais den Glider in, olis se varmasti rakkauslaulu...Heja Sverige!
Oikein hyvä valinta tänne tänään kaikinpuolin!
Tommi (siis minä), ole hyvä.
Tuima, tätä ei pääse pakoon, vaikka ei jääkiekkofani olisikaan. Peltonen olisi valittu tuohon aikaan presidentiksi, jos silloin olisi käyty vaalit.
Vaiheinan, kollektiivisen muistin rakkauslaulu!
Kari, rakkausfiiliksiä?
Susu, mitäköhän tuolloin puuhailit, jos laulun kuitenkin muistat? :)
Panu, Coverdale tosiaan upottaisi lämärinsä verkkoon, ottaisi kiekon verkosta, upottaisi verkkoon jne.
Taru, kiitos kannatuksesta.
Coverdale saattaisi myös karvata ylhäältä.
Peltoselta olen muuten pyytänyt nimmarinkin, en tosin itselleni vaan rakkaalle kummilapselleni. Vieläkin tekee vaikutuksen muisto miten tottuneesti Peltonen kaivoi povaristaan kuvakortin ja kirjoitti terveiset. Paras lahja, jonka kummilapsi on ikinä multa saanut.
Hyvinhän tämä passaa päivän teemaan! Suomalaisen miehen haaveiden täyttymys! Sattuman kauppaa ;D
Hillittömästi hihitytti aavikon maahockey-pelaajia
Lähetä kommentti