tomua lentokentällä

Terveisiä lentokentältä. Ajattelin liittyä sunnuntaiklassikoiden pariin vaikka istunkin lentokentillä ja alumiinituubeissa, jotka kiitävät halki ilmojen. Valitsin Lightning Dustin uudelta levyltä laulun, joka minua kovasti lohduttaa tässä matkaamisen yksinäisessä maailmassa. Amber Webberin ääni on sellainen, että sitä ei voi unohtaa ihan helposti.

(Useampi tuhat kilometriä myöhemmin)

Lisäksi tämän Vancoverilaisen ryhmän musiikki on minusta haikean kaunista kuultavaa, joka sopii hyvin minun sunnuntaihin. Varsinkin tähän sunnuntaihin, jota venytin 22:lla tunnilla.

Vielä varmistaakseni, että Amber pääsee kuuluville laitan tähän laulun, joka alunperin sai minut ihastumaan tähän yhtyeeseen. Sen myötä ajattelin ruveta nuokkumaan hotellihuoneen sängyllä koittaen valvoa vielä hetken ennenkuin sunnuntaini lipeää pimeään. Hyvää Yötä.

Jos herään muutaman tunnin päästä keskellä amerikkalaista yötä voin kuunnella musiikkia täältä.

Toivelista sunnuntaiksi

Pearl Jamin Backspacer ilmestyi kolmisen viikkoa sitten. Albumi on niin komea ja monipuolinen 37 minuuttia, että kolmekuukautinen poikani kuunteli albumin sylissäni alusta loppuun. Selasimme mainioita kansilehtiä yhdessä. Innostavia sanoituksia minulle ja värikkäitä kuvia pojalle. Oikeanlaista musiikkikasvatusta!

Siispä vihdoin läväytän sunnuntaiklassikoksi helmihilloa. Uudelta levyltä löytyy pari kolme varmaa klassikkoa, kuten "Just Breathe", "Unthought Known" ja "The End", mutta en vielä ryhdy niihin. tällä foorumilla Sen sijaan esitän Pearl Jamin sanoin yhdenlaisen toivelistan. Se löytyy runsaan kymmenen vuoden takaiselta kokonaisuudelta nimeltä Yield (1998). Jatkaisin Vedderin laulamaa toivelistaa vielä pienellä pyynnöllä: tulkaa jo Suomeen.

Nyt sanon iloiten: olkaapa hyvät.

Muut tämän sunnuntain toivelistat löydät täältä.

Nils Lofgren guitar lesson

En pääse irti Bruce Springsteenista. Tarkemmin ilmaisten en pääse irti hänen kitaristeistaan. Tämän viikon sunnuntaiklassikkoni on Nils Lofgren guitar lesson, jossa esimerkkinä on hänen hieno kunnianosoituksensa tai jonkinlaisena pyyntönä Keith Richardsille sävelletty "Keith Don't Go". Se ilmestyi aikana, jolloin Keith tosiaan oli menossa. Toisaalta menossahan hän on tainnut olla koko ajan... Mutta viime viikon Tom Morellon seuraajana tämä ei kalvenne lainkaan. Nils on varsinkin akustisensa kanssa lyömätön, vaikka tämä onkin vain "mediate stuffia", kuten hän itse asian ilmaisee. Jepjep. Helpoltahan tuo näyttää.



Muuta keskitason kamaa löydät täältä.

Keskilännen ääni

Vietin vuoden keskellä maissipeltoja kaupungissa, jossa tällä hetkellä asuu 1405 ihmistä (suunnilleen saman verran kuin asuessani siellä). Sinä vuonna opin ymmärtämään punaniskoja ja muita tavallisia Keskilännen maaseudun asukkeja. Sinä vuonna Indianan suuri poika (James Deanin lisäksi) John Mellencamp julkaisi tähän mennessä parhaan levynsä, Scarecrow. Sen laulut vaihtelevat pienistä tavallisen amerikkalaisen elämän tuokiokuvista (Minutes to memories) suureen hätähuutoon Keskilännen maanviljelijöiden puolesta(Blood on the scarecrow). Siinä välissä ehditään myös pitää hauskaa ja kumartaa rockin pioneereille (R.O.C.K in the U.S.A). Levy on kestänyt hämmentävän hyvin aikaa. Joskus sitä lähes unohtaa, että se on tehty 80-luvun puolessa välissä. Mellencampin lauluissa on paljon samaa kuin Springsteenin. Ne kertovat isoja tarinoita pienten ihmisten elämästä. Mellencampin näkökulma on enemmän keskilännestä kun taas Brucen biisit ovat jotenkin yleisamerikkalaisia.

Video alkaa hauskasti kolmen komean maanviljelijän haastattelulla, joka tuskin jättää ketään kylmäksi (jos vaan pokka pitää).

Muita sadonkorjuusävelmiä löytyy täältä.

Syystä, että...

...vaimo ja pojat tulevat tänään kotiin.

Villaista Juuttia

Erään Norjalaisen tuttavani Facebook-päivitys oli tällä viikolla yksinkertaisesti: "Surfing the warm industry". Muistin heti mistä on kyse. Siksi ajattelin valita sunnuntain klassikoksi tanskalaisen Kashmir yhtyeen biisin (joka tuo FB statuskin on). Kashmir on minulle ollut erittäin tärkeä tuttavuus, tuotuani yhtyeen levyjä muuttokuorman mukana Tanskasta. Myönnän etten kuunnellut bändiä lainkaan Tanskassa asuessani, mutta takaisin tultuani tämä oli hyvä lohdutus koti-ikävään (jota podin kotimaassa). Melpomene on kertakaikkisen hieno laulu. Vaikka yhtyeen keskushahmo Kasper Eistrup näyttää Jyllantilaiselta sikafarmarilta on hänen esiintymisensä livenä intensiivistä ja herkkää. Tämä Youtube-video on kuvattua Vegassa, joka on Kööpenhaminan Tavastia. Saa nauttia punaviinin tai Tuborgin kera (tarjoilusuositus).

Ja jos Juutinrauma tympäisee täältä löytyy vaihtoehtoja Sunnuntaille.

The Nightwatchman: One Man Revolution

"There's only one solution, cause I 'm a one man, I'm a one man, I'm a one man revolution."