2012, katse taaksepäin!

Tommin hieno listaus tämän vuoden parhaista levyistä on tehnyt tehtäväni vaikeaksi, jälleen kerran. Kiitos siitä, hyvä kolleega. Koetan välttää toistoa listassani. Yhden levyn osalta se osoittautui mahdottomaksi säännöksi. Aloitetaan viiden listan hänniltä.

5. Tame Impala: Lonerism



Tame Impalan toinen levy, Lonerism on lähes yhtä hieno kuin edellinenkin. Biisit ovat ilmavia ja tukevasti psykedelisiä. Sanoitukset tosin ovat aika paljolti ajatuksen katkelmia, jotka ei välttämättä kytkeydy toisiinsa. Mutta ymmärtääkseni Kevin Parker antaa laulunsa toimia yhtenä instrumenttina muiden joukossa. Tämä levy on vähemmän rock kuin edellinen, mutta se ei kuuntelua haittaa.

4. Grizzly Bear: Shields



Shields aukesi, kuten edellinenkin Grizzly Bearin levy, hitaasti. Mutta kymmennenen kuuntelukerran jälkeen oli vaikea lopettaa kuuntelemasta tätä mainiota levyä. Raikkaat ja eteeriset biisit vievät mukanansa. Tämä on edellistä jotenkin tummempi levy, mutta vähintää yhtä komea.

3. Mark Lanegan Band: Blues Funeral



Mark Lanegan on minulle tuttu nimi jo vuosien takaa, mutta tänä vuonna löysin hänet uudestaan. Ensi ostin hänen ja Isobel Cambelin yhteisen levyn, Hawkin, ja sitten tämä tuli vastaan. Tästä ei synkistely paljon parane: vähäeleistä ja tummaa. Markin matala ääni alleviiva ettei näissä biiseissä sorruta mihinkään positiivisuuspelleilyyn.

2.Dinosaur Jr. : I bet on Sky



Marc Maronin WTF podcast on soinut työmatkoillani säännöllisesti muutamia kuukausia. Sieltä olen pongannut koomikoiden lisäksi mielenkiintoisia muusikoita. Kuuntelin J. Mascis ja Maronin jutustelua ja innostuin kuuntelemaan Dinosaur Jr:ia jota olen hölmön nimen takia vuosia vältellyt (aivan turhaan). J. Mascisin soitossa ja laulussa on paljon yhteistä Neil Youngin kanssa. Heidän molempien biiseissä on herkkyyttä ja voimaa samanaikaisesti. Don't Pretendend You Didn't Know sai minut kiinnostumaan välittömästi. J Mascis:in kitarointi on hyvin omintakeista ja mielenkiintoista kudelmaa. Lisäksi melotroneja käytetään nykyään aivan liian harvoin...

1. Neil Young: Psychedelic Pill



Olen viime vuosina tottunut puolittaisiin pettymyksiin uusia Niilon levyjä ensi kertaa kuunnellessa. Tänä vuonna kaikki olikin toisin. Psychedelic Pill on loistava levy, eikä Americanakaan ollut yhtään hullumpi. Jälleen kerran huomaan uppoutuvani pariksi kymmeneksi minuutiksi Neilin ja Crazy Horsen lumoavaan soittoon. Näissä biiseissä on edelleen sitä alkukantaista soittamisen riemua, joka saa minut aina hyvälle tuulelle. Tämä on Niilon paras levy sitten Mirror Ballin (1995). Kiitos, Niilo. Pääsenhän vielä keikalle?

Tässä vielä top 5 poimintaa parhaista levyistä, niille joilla ei ole aikaa kuunnella kaikkia levyjä kokonaisuudessaan. Lisäksi muutama hyvä biisi levyiltä, jotka eivät aivan yltäneet viiden parhaan joukkoon. Hyvää vuotta 2013.

Viime vuoden viisi vaikuttavinta viisua

Otsikko on ehkä aika V-voittoinen, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Tommi veti hienosti yhteen viime vuoden parhaita lauluja. Koetan nyt toimia tässä jonkilaisena vastaväittäjänä, vaikka en ole kovinkaan paljoa erimieltä hänen valinnoista.

Viime vuosi oli mielenkiintoinen musiikkivuosi ainakin sen vuoksi, että silloin Spotify ilmestyi tietoisuuteeni. Se on laajentanut kuuntelemani muusikin kirjoa, koska rahallinen riski uutta kokeillessa on olematon. Olen kuunnellut enemmän Bluesia ja Jazzia, kuin koskaan tähän mennessä, klassista unohtamatta. Toisaalta olen myös hankkinut suhteellisen paljon musiikkia Lp-levyinä. Olin viime vuonne varsin digitaalis-analoogis-skitsofreeninen musiikin kuluttaja.

Minulla oli, kuten Tommilla, vaikeuksia kaivella viisi parasta viime vuonna julkaistua levyä, koska ostan uutta ja vanhaa sulavasti sekoittaen. Aion ohittaa Neil Youngin megaboxin, koska sen musiikki on isoilta osin ollut jo saatavilla vuosia. Sitä paitsi tunsin lievää ärsytystä siitä seikasta, että levyjä ei voinut hankkia erikseen...

Jos aloitetaan häntäpäästä:

5. Tom Petty and The Heartbreakers: The Live Anthology

Tämä neljän CD:n hieno laatikko oli loppusyksyn suuria yllätyksiä. Se sisältää parhaita paloja koko yhtyeen 30-vuotiselta uralta. Tom Pettyn omien biisien lisäksi siellä on mainiota versioita muiden lauluista (kuten James Bond teemalaulu Golfinger-elokuvasta). Koska kyseistä levyä ei löydy (vielä?) Spotifystä, laitan tähän Youtube videon, joka on edustava esimerkki: American Girl taltioituna vuonna 2006 Gainsvillessä, Floridassa.

4. Jorma Kaukonen: River of Time

Voin avoimesti myöntää: viime vuonna vihdoin ymmärsin miten loistava muusikko

Jorma Kaukonen on. Sain ystävältäni varmuuskopion Blue Country Heart:ista ja se oli sitten

menoa. Siinä hankkiessani itselleni henkilökohtaisen kopion edellä mainitusta levystä satuin

myös ostamaan Jorman uusimman, joka on mitä mainion levy. Siinä sekoittuu kauniisti

amerikkalaisen juurimusiikin eri tyylit. Valitsin levyltä Izzie's Dream nimisen laulun.

3. Lightning Dust: Infinite Light

Lightning Dustin toinen levy on ensimmäistä eheämpi ja vähemmän rosoinen kokonaisuus. Olen

aikasemmin tällä samalla palstalla palvonut Emily Webberin uskomatonta ääntä, joten ei siitä

sen enempää. Otin hiljaisen balladain sijaan vähän rivakamman biisin levyltä: The Times.

2. Pearl Jam: Backspacer. Kuten Tommikin olen Pearl Jam -fani. En siis voi antaa tässä kovinkaan

objektiivista mielipidettä bändin uusimasta levystä. Se on varsin erilainen verrattuna edelliseen ja tuntui jopa

pienoiselta pettymykseltä ensimmäisellä kuuntelulla, mutta muutan kerran kuunneltua olin

myyty. Otin esimerkiksi levyltä vähän ripeämpää: Johnny Guitar.

1. Grizzly Bear: Veckatimest. Tämä Amerikkalainen vaihtoehtorockia soittava bändi on jo jonkin

aikaa kuulunut suosikkeihini ja heidän uusin levynsä on huikea kokonaisuus. I live with you on

komea teos, joka etenee nytkähdellen, aijoittain muistuttaen Michael Nymanin elokuvamusiikkia.

Valitettavasti joudun tämänlin tarjoilemaan Youtuben välityksellä:

Loput viisut löytyy Spotifystä. Jos kaipaat omaa Spotify kutsua. lähetä minulle pyyntö.