Kun Music Television tuli ulottuvilleni 1980-luvun lopussa, ihastuin tanskalaisen Laid Backin leipurilauluun “Bakerman”. Vaikka monen videohitin kohdalla tehopyöritys alkoi nopeasti ärsyttää, Bakermanin absurdi laskuvarjohupailu vailla päätöstä istutti minut toistuvasti television eteen.
Näin jälkikäteen voisi esittää, että syynä oli videon ohjannut Lars von Trier, mutta selitys olisi velheellinen. Kyllä syy oli (ja on edelleen) itse laulussa: Bakerman on unenomainen, mihin toki sopii taivaalla liitely (varsinaista laskuvarjoa videossa ei näy lainkaan). Laulu on unisena mantrana hypnoottista kelluntaa, jonka tehoa voimistaa laulun nonsenseen (vähintäänkin) viittaava sanoitus. ”Sagabona kunjani wena” on kuulemma swahilia, ja se tarkoittaa ”Hei, miten menee?” Mutta miten ihmeessä se liittyy lauluun? Toisaalta yhtä hyvin voisi kysyä, miten laulun nimi liittyy lauluun...
Toinen syy, miksi valitsin sen, minkä valitsin, on kaverini, joka lähetti eilen laulun linkin minulle. Hänen lähetyksensä taustana ovat Facebookissa jakamani leipäkuvat. Helmikuun alkupäivistä lähtien olen harrastellut leipien leipomista. Talouteemme on sen jälkeen ostettu alle viisi leipää. Niistä olen itse maistanut vain siivun paahtoleipää. Mutta ei, ei ja kiitos ei. Paitsi että nyt minulla on mukava, uusi harrastus, niin eiväthän kaupan leivät edes maistu miltään. Niiden tekotavasta ja sisällöstä en sano mitään.
Muut tämän sunnuntain taivaita halkovat klassikkovalinnat nappaat täältä.
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Leipuri leipoi taivasta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Tämä oli aika hauska, joskin varsin yksitotinen biisi. Hyvä valinta leipurille.
Hauskaa on jälleen kerran yhteys tekstiemme välillä. Tällä kertaa tosin hieman kauempaa haettu, mutta kuitenkibn: Laid Backin tunnetuin biisi lienee 80-luvun alun Sunshine Reggae. Kyllä, se hirveä renkutus.
Muistan tämän videon, mutta tuo kappale on mielestäni aika tylsä.
Varo niitä leipiä!!! Leivoin joskus kaikki leivät ja lihoin ihan kamalasti, sillä tuore leipä lisukkeineen on ihan liian hyvää....
Muistan hämärästi biisin, nimenomaan videon vuoksi. Pakko kompata edellisiä kommentoijia: musiikki ei ole mitenkään sykähdyttävää, se ei jätä sieluun osumaa.
Tässä leipurille lahjabiisi, vaikka nimensä puolesta se muistetaan lähinnä salapoliisin osoitteena, ja sanoitus taas vie aivan muihin sfääreihin, mutta aasinsiltojen rakentajana viis välitän nyt sivumerkityksistä! :)
http://www.youtube.com/watch?v=Fo6aKnRnBxM
Leipominen on hyvä juttu, tietää mitä suuhunsa laitta, lisäaineettomasti! Biisi, ehkä hieman hengetön.
Biisi ja video ovat mulle tuntematomia. Pidän kappaleen letkeydestä, toivottavasti leipäsi syntyvät samalla rentoudella :).
Olen samaa mieltä valintojemme yhteneväisyydestä. Molemmissa biiseissä on myös jotenkin lievä flegmaattinen fiilis.
Muistathan käyttää myös täysjyväjauhoja. Ja etsippä käsiisi aitoja maalaisjauhoja (ilman lisäaineita), niin sitten tiedät mitä hyvä leipä on ;)
Ai niin biisi, no upposi kuin kaulin taikinaan!
Susu, minun leipiäni ei tarvitse varoa :)
Viides rooli, kiitos. Baker Street on komias biisi.
Ari, biisi on hengetön ja tefloninen, mutta minut se koukutti - silloin joskus.
Tuima, letkeyttä maailmaan. On bändi minullekin varsin tuntematon...
Lepis, ei hätää, meillä on viljamylly...
Lähetä kommentti