En jaksanut hirveän kauaa aivojani kaivella. Sieltä löytyi nopeasti kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli Pink Floydin Carefull with that axe Eugene elokuvasta Zabriskie Point, joka on yksi minulle tärkeimmistä elokuvista. Toisena taas mieleen tuli John Schlesingerin ohjaama Midnight Cowboy vuodelta 1969. Olen tainnut aikasemminkin tällä samalla suunnalla meuhkata Zabriskie Pointin viimeisestä kymmenestä minuutista, jolla tuo Pink Floydin biisi soi. Siksi valitsen Midnight Cowboy -elokuvan teemamusiikin, joka on John Barryn säveltämä. Muistan nähneeni elokuvan joskus nuorena aikuisena tai myöhäisteininä. Elokuva teki minuun suuren vaikutuksen. Se on surullisen kaunis kuvaus kahdesta surkimuksesta kovassa maailmassa, joka ei paljoa anna anteeksi. Dustin Hoffman tekee yhden loistavimmista rooleistaan Enrico "Ratso" Rizzona, suuria haaaveilevana newyorkilaisena tusinahuijarina. John Voight on Ratsoon ystävystyvä vasemman jalan saapas Joe Buck Teksasista, joka on päättänyt elättää itsensä rattopoikana New Yorkissa. En nyt sen enempää kerro elokuvasta, jos sitä ei joku ole sattunut näkemään ja haluaa sen katsoa. Kyseinen teema löytyy Faith No Moren levyltä Angel Dust, joka on kaikkea muuta kuin hiljainen ja seesteinen levy. Se on 90-luvun raivoisaa rockia parhaimillaan. Loistavana loppukaneettina, kaiken runttaamisen jälkeen viimeisenä biisinä, on tämä cover. Aivan loistava lopetus albumille, joka pursuaa aggressiota ja ivaa.
Muita sunnuntain elokuvallisia valintoja voi ihmellä täällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Näin elokuvan teininä ja ilmeisesti se teki vaikutuksen, koska muistelen lukeneeni myös james Leo herlihyn romaaninkin. Musiikista osaan jotenkin uhdistää leffaan vain Nilssonin Everybody's talkin'. Hyvältä tämä cover kuulosti.
No tämä elokuvahan on laitettava katsottavien listalle, on minulta näkemättä.
Biisi oli hyvä, voin hyvin kuvitella tämän elokuvaan, enkä tarkoita tällä sitä etteikö tätä voisi kuunnella ilman elokuvaakin.
Aijai Angel Dust on aina vaan sitten hieno levy! FNM:n reunion-kiertue vuosi pari sitten oli myös minusta mahatavasti toiminut juttu, tosi hienot oli keikat.
FNM on aina tosiaan osannut häkellyttää coverien valinnallaan (niinkuin esmes Easy ja tuolla reunion kiertueella alkubiisinä kuultu Reunited).
Tämä rauhoitteleva hengenveto tuon levy loppuun on tosiaan aika paikallaan, pientä balsamia hengästyttävän kuuntelukokemuksen päälle.
Leffa on todella hyvä ja täytyypä pistää uusintakatseluun pitkästä aikaa. Tämä cover oli vallan mainio!
Tämä on mainio Sunday Classic -kierros: katsomislistalle tippuu koko ajan kiehtovia rainoja.
Faith No More tekee teeman kanssa hyvää työtä. Hanurikin soi hienosti ja toisto kasvaa vangitsevaksi. Oiva versio.
Lähetä kommentti