Laitoin aamukahvin seuraksi Spotify:stä soimaan soul-aiheisen
soittolistani. Tällä kertaa listalta erityisesti sykähdytti
Percy Sledgen laulama
Dark end of the street. Biisistä on tehty mielettömän monia versioita, jotkut yhtä komeita kuin Percyn tulkinta (uudelleentulkinta
James Carr:in alkuperäisestä).
Bruce Springsteen soitti tämän vieraillessaan Tampereella kesällä 2009. Biisi alkoi mainiolla itseironisella puheella, joka taisi liittyä Brucen ja Pattin erohuhuihin ja aviorikossyytöksiin.
Valitsin Percyn kaveriksi
The Flying Burrito Brothers:in hienon hippikantriversion:
Ja tässä Percyn komea veto:
Ja lopuksi Brucen luento ja tulkinta:
Muita pimeän pään vetoja löytyy
täältä.
5 kommenttia:
Tämä pimeä pää tykkää ihan pimeesti tuosta kappaleesta. Carrin tulkinta on minulle tutuin.
Commitments-leffassa vasta 17-vuotias Andrew Strong tulkitsi kappaleen myös vahvasti, se on yksi suosikeistani.
Aivan kertakaikkisen upea klassikko! Percyn versio on taas minulle tutuin. Pidin myös tästä Lentävien Burritojen versiosta. Niillä kavereilla on hyvä tyyli.
Minusta tämä biisi on yksi niitä, jotka kestävät monia tulkintoja. Pakko myöntää, että Andrew Strongin tulkinta on vahva. Ja Percy on aina Percy.
nice
Kuuntelin nyt sitten pitemmän kaavan mukaan, kävin kuuntelemassa Carr'inkin version., joka miellytti vähintään yhtä paljon kuin Percy Sledgen, pidin niten niistä. Niissä tuntui säilyvän jokin olennaisin ydin kappaleesta, pidättynyt tunnelma ja herkkyys.
Lähetä kommentti