Suomalaisena ahdistaa ajoittain kiinalaisten määrä. Kiinalaisia riittää oikealle, vasemmalle, eteen ja taakse. Heillä on kykyä tunkea eteen, kun kävelet rauhassa jalkakäytävällä, tunkea eteen jonossa, tuuppia selän takana. Pohjoismaalaista ahdistaa, kun ihmistä tunkee joka suunnalta iholle. Joskus tuntuu hyvältä vain huutaa sanaton vastalause, kun kiinalainen mopoilija yrittää ajaa ylitse (koska satut ajolinjalle).
Tame Impala on erään ystäväni löytöjä. Kuuntelin pitkästä aikaa heidän albumiaan Innespeakers. Sieltä tuli vastaan mainio biisi nimeltään Solitude is Bliss. Sen video kuvaa loistavasti miltä voi ajoittain Kiinassa tuntua.
Muita yksinäisyyden ylistyksiä löytyy
täältä.
8 kommenttia:
Olipa ahdistava video. Voin kyllä kuvitella, että pohjoismaalaisen tekisi mieli huutaa kohti taivaita jos rauhallinen katukävely muuttuu reviirtörmäyksiksi.
Tame Impalaa en ole kuullut kuin pätkän jostain kappaleesta. Nimi kyllä on tuttu - ja kuinkas sattuikaan Australian 2010 ARIA Awardseista, jossa bänfi ja levy olivat ehdolla eri kategorioissa. Tämä valintasi oli oikein kiinnostava, täytyypä kaivaa Tame Impalaa kuunneltavaksi. Jossain palkintojuhlan alkuhaastatteluissa muuten Angus Stone taisi mainita odottavansa erityisesti Tame Impalan esitystä, mikäli ymmärsin miehen aussienglantia oikein.
Huh, hyperventilaatiota ja ahdistusta.
Yksinolo on ihanaa.
Osanottoni kaikkien kinalaisten keskellä.
No onpa tönimistä, tulee jotku hullut päivät ja muut suomalaiset markkinat mieleen myös.
Kiinalaiset ovat varmaan tottuneet niin toisiinsa ettei heitä haittaa, tai mistäpä minä tiedän kun en ole kiinalainen. Mutta sen tiedän että én tykkää, ja kuten kai aika iso osa suomalaisista tykkään joskus ambivalentillakin tavalla yksinäisyydestä ja varjelen yksinoloani.
Kaverista tuli mieleen Start Trekin Johathan Riker, hieman ehkä ahistaa, kuten Susu totesi, yksinolo on ihanaa :)
Hassua, ettei minua video juuri ahdistanut...olen jo varmaan tottunut ihmismassoihin.
Tuima: Voin suositella Tame Impalaa. Se on yllätävän kevyttä ja monitahoista samaan aikaan.
Ilmoittaudun videosta ahdistuneiden joukkoon. Perisuomalaiseen tapaan pidän vieraan väen käsivarren mitan päässä, enkä pidä siitä, että iholleni tullaan lupaa kysymättä. Olen ollut Kalkutassa, ja kieltämättä koin ajoittain tungoksessa raivostuttavia hetkiä, vaikka yritin käyttäytyä korrektin matkailijan tavoin.
Tykkäsin biisistä, alun kimakasta kitarasoundista ja vahvasti eteen tuoduista rummuista. Laulajan äänessä on paikoin John Lennonin kaltaista sävyä ja väriä.
Kiitos tästä! Pidin paljon. Lieneekö syynä Beatlesilta kuulostava laulutapa...
Minä en ahdistunut laisin. Ennemminkin video oli absurdi. Laulu ei minuun uponnut, vaikka kepeätä kuulautta toki oi havaittavissa.
Lähetä kommentti