Viime viikolla esiin nostamani Boo Radleysin “Ride the Tiger” päättyi takaperin kuultuihin taustoihin. Olkoon se aasinsilta, jota pitkin kuljetaan suoraan brittiläisen poprockin huipulle. Ilman manchesterilaista Stone Rosesia ei olisi esimerkiksi koskaan ollut Oasista (mikä olisi saattanut olla hyväkin asia). Gallagherin veljesten tuittuilukin saattoi olla Stone Rosesin kitaristilta John Squirelta opittu/varastettu tapa. (Vaikka taitavat veljekset olla juntti-idiootteja ihan oikeastikin.) Harmittavinta tuittuilua oli se, että Stone Roses eli vain kymmenen vuotta 1984-1994. Tuosta ajasta jäi vain kaksi albumia, The Stone Roses (1989) ja Second Coming (1994).
Debytti on niin komeata, tarttuvaa mutta persoonallista poprockia, että melkeinpä kuka tahansa muusikko haluaisi nähdä kannessa oman nimensä. Albumilla on hittiä hitin perään, mutta “Made of Stone” on hittilistan kärkeä. Se ilmestyi singlenä helmikuussa 1898. Ilman b-puoltaan se ei olisi kuitenkaan mitään tai ei ainakaan sama tajunnanräjayttäjä. Kääntöpuolelta löytyvä “Guernica” on yhtä vääristynyt kuin viittauskohteensa, Pablo Picasson samanniminen, ihmisen mielettömyyttä kuvaava taulu. Stone Rosesin ”Guernica” on a-puolen”Made of Stone” takaperin, joskin hieman poikkeavin sanoin. ”Guernica” on yksi ällistyttävimpiä lauluja, joita olen kuullut. Se vetoaa yhä, aina.
Muita ällistyttäviä klassikoita tavoitat täältä.
lauantai 30. lokakuuta 2010
Takaperin taivaaseen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
18 kommenttia:
Hippu maagisuutta tässä on, en tiedä mitä mutta ainakin näin puolen yön jälkeen kuunneltuna kuulostaa kovin hyvältä.
Muistan lainanneeni Fools Gold -ep:n joskus 80-luvun lopussa Panulta. Tämä tuli vastaan sieltä. Ensina ajttelin, että vow, lauletaanko tässä viroksi. Sitten pitikin ottaa asiasta selvää.
Maagisuus lienee oikea sana kuvaamaan tätä. Ehkä kumminkin tykkään ennemmän oikeinpäin soitetusta musasta että lyriikoista saa jotakin tolkkua... Tosin sodassa ei ole mitään tolkkua ja sitä tämä kuvaa siis hyvin.
Hmm, meni mielestäni hiukan tekotaiteellisuuden puolelle.
Mutta yhdistettynä Guernicaan, ehkä annan anteeksi.
Nyt ei Guernica purrut. Lienee parasta, että palaan kuuntelemaan biisin uudelleen iltapäivän puolella.
Maagista, kuten Tuima mainitsi.
Minusta tämä häilyy aina nerouden ja huonon vitsin välillä. Ekan kerran kun tajusin Tommin mainitsemien biisien yhteyden, tunsin itseni petetyksi, mutta vain hetken verran. Hieno biisi.
Minulla on outo suhde Stone Rosesiin. Bändihän periaatteessa aloitti britpop-suuntauksen, sen älkeen tulivat Blur ja oasis ja muut - joista mitään en ole koskaan diggaillut tai joissakin tapauksissa (kuten Oasiksen) voinut käytännössä sietää ollenkaan.
Stone Rosesin debyyttialbumia yleensä kehutaan maasta taivaaseen ja kakkosalbumi ohitetaan olankohautuksella. Minä taas fanitan juuri kakkoslevyä Second Coming -levyä ihan valtavasti (se on minusta yksi 90-luvun hieoimmista pop/rock -levyistä, omassa top kympissäni), kun taas ykköslevystä en ole juurikaan koskaan enemmin innostunut.
Tätä biisien takaperin soittamista (oli bändi mikä hyvänsä) en ole ikinä oikein jaksanut ymmärtää. En vain ymmärrä mihin näillä varsinaisesti pyritään. Jos halutaan maagista efektiä, voihan sellaisen luoda ihan normaaleillakin "oikeinpäin"-metodeilla, täytyy vain opetella kirjoittamaan biisejä sillätavalla, laajentaa ilmaisuasteikkoa. En voi itse mitään sille, että nämä tuntuvat vain ilman mitään varsinaista musiikillista/ilmaisullista syytä väsätyiltä studiohassutteluilta.
Joskus muuten mietin, että tehtäisiinköhän näitä ollenkaan jos ei se joku uskonto-hörhö olisi keksinyt aikanaan soittaa hevilevyjä takaperin saatanallisten messageiden toivossa?
Jokatapauksessa pisteet tästä Rosesille, ja Manille joka on mainio basisti.
Tämä kolisee meikäläiseen kuin seitsemän metrin halko. Kiitos palautuksesta! Menen kuuntelemaan lisää.
Nyt joudun kiittämään kommenteista vain lyhyesti. Tietokoneeni hajosi eilen... tai Windows 7, jonka kanssa tappelen nyt. Onneksi tämä työkone toimii vielä. (Tosin eri kaupungissa.)
Ymmärrän tekotaiteellisuusvaikutelman ja nerouden ja älyttömyyden välissä tempoilun. Minä en kuitenkaan ollut koskaan aikaisemmin kuullut yhtään biisiä soitettuna kokonaan takaperin. Tuskin olen muita kuullut vieläkään. Ilmoittakaa, mitä muita on. Mielelläni kuulisin niitäkin.
Varsinkaan näin hyvin takaperin toimivaa en usko löytyvän. Mutta yrittäkää toki, jos näitä on. Luulin aluksi, että tätäkään ei ollut soitettu takaperin kokonaan. Muuten, YouTubesta löytyy myös jonkun tekemä "Guernica reversed". Sitä on mukava verrata Made of Stoneen, joka on kyllä myös hiivatin komea viisu.
Löytyisikö artikkelista apua= Stone Rosesilta mainitaan kaksi muutakin kappaletta, todenperäisyyttä en tietenkää takaa.
"Ilmoittakaa, mitä muita on. Mielelläni kuulisin niitäkin."
Eikös juuri tuolla samaisella Stone Rosesilla ole muitakin takaperin pyöriviä kappaleita? Muistelisin näin, en tosin tiedä mitä ne ovat (kun kuuntelen vain sitä Second Comingia itse. ;) )
Mew'n uusimmalla levyllä on yksi biisi (New Terrain/Nervous) jonka takaperin soittamalla paljastuu uusi raita (eli saman biisin voi soittaa kumminpäin vain).
En ole biisiin tutustunut, mutta ainakin tuollaisen biisiparin teko kyllä vaatii funtsaamista jotta saa edes yhtään mitään järjevän kuuloista aikaan.
Nervous:
http://www.youtube.com/watch?v=GprUMuJ0M6g
New Terrain:
http://www.youtube.com/watch?v=5GdxNxGOGx4
Tavallaan hauskaa on se, että bändi soittaa molempia biisejä (eli siis samaa biisiä molemminpäin) myös livenä:
http://www.youtube.com/watch?v=OmJ2UBa_tW8
http://en.wikipedia.org/wiki/Backmasking
"The Stone Roses have made heavy use of this technique in songs including "Don't Stop", "Guernica", and "Simone", which are all backwards versions of other Stone Roses tracks, sometimes overdubbed with new vocals."
Kiitos. Nuo Stone Rosesitkaan eivät ole minulle aiemmin tuttuja - siis takaperoisina.
Tietenkin takaperin soitettuja taustpoja ja muita pieniä osia on käytetty vaikka kuinka, mutta kokonaisia lauluja lienee vähemmän. "Uu aa, Johnny is a dead man", vai miten se Beatles-väännös menikään?
Taidan olla niin perverssi, että lähden tarjoamillenne teille. Vaikkakaan ttietokoneeni ei ole kunnossa vieläkään. Noinkohan alle vuoden toiminut kone sanoi poks.
Mew'n takaperoisesta en pidä - ehkä siksi, että yhtyettä en oikein jaksa kuunnella etuperinkään. Mutta ajatus tekaperin soittamisesta livenä on valloittava. Mitenköhän onnistuu? Uuvana, oletko kokenut moisen?
Eivät tahdo toimia "Simone" ja "Don't Stop" myöskään. "Guernica" on näistä kaikista selvimmin LAULU eikä pelkkää taustaksi jotenkin kelvollista hyminää.
kaipa sillä "aqlkuperäisellä" on jotain tekoa onnistuneen takaperinsoiton kanssa. Näin päiväoloissakin Guernica soi hienosti työn taustalla, muita en sitten uskalla jäljissäsi kuunnellakaan.
Ja koneet, niistä olisi sananen sanottavana kyllä. Saatko masiinan vaihtoon?
En ole livenä tuollaista esitystä itse kuullut. Olen nähnyt Mew'n pari kertaa livenä (vain siksi, kun lämppäsivät NIN:iä), mutta se oli ennen tätä viimeisintä levyä. Minustakin tuon takaperoisen biisin soittaminen keikalla on aika viehättävä ajatus - varmaan haastava soitettava.
Ei Mew kuulu minunkaan suosikkeihini - ei ole mikään inhokkikaan, ihan ammattitaitoista soittoa jne. mutta jättää vain aina jotenkin laimean vaikutelman, biiseistä ei jää minulle mitään mieleen. Kunhan tuli bändi tässä mieleen kun juuri vähän aikaa sitten tuosta heidän etuperin-takaperin -biisistään jostakin luin.
Lähetä kommentti