Ehkä sormeni sähkömagneettisia kenttiä häiritsevät nesteet sattuivat huljahtamaan sopivasti. Ne kuljettivat bittivirtaa juuri tuohon suuntaan. Tai voihan olla, että mukana oli korkeampia voimia. Ei! Ateistina en voi tätä hyväksyä! Mutta toisaalta jossakin kylmissä arktisissa vesissä valas on saattanut läpsyttää evällään vettä sopivasti ja minun sormeni läski pysähtyi aakkosissa Y:n kohdalle sen vuoksi.
Sormeni siis värisee Y:n kohdalla. Istun työpaikalla ja koetan valita sopivaa kuunneltavaa työpäivän kevennykseksi. Ja koska nykytekniikka ei hallitse kirjastotätien (ja -setien) aakkostustaitoja, ainoa Y-kirjaimen alla arkistoitu bändi puhelimessani on Yes. Ja siinä samassa tajusin, että olen siirtänyt puhelimeeni kokonaisuudessaan Yes:in Yessongs livealbumin. Nyt otan vastuun hartioilleni: kuuntelin koko albumin läpi töissä. Ja siksi en voi olla jakamatta iloa kanssanne. Joudun valitettavasti tekemään sen vartin kerrallaan, joka on progresiivisessa rockissa vain perhosen siiven heilaus. Tässä ensimmäinen siivenisku: Yours is no Disgrace.
Ja heille, jotka luulevat vielä, että proge on huumorintajuttomien tosikoiden soittamaa musiikkia, suosittelen Rick Wakemanin (joka soittaa näissä molemissa musiikillisissa hetkosissa kosketinsoittimia) Grumpy old Rockstar -äänikirjaa.
Ja tässä toinen siivenisku: Starship Trooper
Muita sunnuntaisia siiveniskuja löytyy täältä.
