Ihailtavaa sanailua

YUP:n Normaalien maihinnousun (1999) päättävä ”Kaikki on hyvin” on paraatiesimerkki Jarkko Martikaisen kynästä.

Martikaisella on missio. Tai ainakin hänellä on ylittämätön kyky tiivistää laulun muotoon suuria totuuksia ihmisten yhteiskunnallisesta arjesta. Tuo yhteiskunta on rahan kiireen yhteiskunta, joka massoittaa ja saa uskomaan helppoheikkeihin ja löysäliisoihin. Se muovaa asukkaansa tekemään hölmöjä tekoja, jotka auttavat teettäjäänsä, mutta eivät tekijää, joka kieppuu jokaisen teon jälkeen tiukemmin hänelle ripustetussa koukussa. Ihminen näyttää lauluissa typerältä tai sitkeältä ja itsepäiseltä. Kummassakaan tapauksessa ei tunnu olevan mahdollisuutta valita, sillä kaikki on eteemme tehty. Pakoonkaan ei ole pääsyä, sillä spektaakkelin yhteiskunnasta et löydä exit-valoa. On vain neonvaloja...

Erilaisten byrokraattisten koneistojen rattaissa pyörivän ihmisen kohtalo, idioottimaisuus ja erilaiset luulot itsestä tai ihmistä pyörittävien ratasten olemuksen teema toistuu eri näkökulmista ainakin seuraavissa YUP:n lauluissa:

Homo sapiens (Homo sapiens, 1994)
Meidän on annettu pudota (Yövieraat, 1996)
Tavaroiden taikamaailma; Hullu planeetta (Outo elämä, 1998)
Normaalien maihinnousu; Varjoleikit; Me viihdytämme teitä; Pohjaton säkki; Kiusauksien iltapäivä; Kaikki on hyvin (Normaalien maihinnousu, 1999)
Minä elän vaarallista elämää; Rankat ankat (Lauluja metsästä, 2001)
Lihavia luurankoja (Hajota ja hallitse, 2001)
Joutilas; Voi hyvä luoja mitä nyt; Jos saisin kolme elämää (Leppymättömät, 2003)
Tehdas; Taas myöhässä (Keppijumppaa, 2005).
He olivat vapaat (Vapauden kaupungit, 2008).

Sunnuntain muita julmia totuuksia kahden klikkauksen päässä.


YUP: Kaikki on hyvin (Normaalien maihinnousu, 1999)

Mis' on kaikki meikäläiset...

Sunnuntaiklassikko hakee "kauneimpia joululauluja"...

Jospa sen esittäisi negaationa. Jospa joulu ei olekaan kaunis tai ainakin niin, että kauneus on jossain muualla kuin siellä, mistä melkein kaikki sitä hakevat - olipa hakukoneeksi asetettu kirkko tai kauppa.

Sen piti olla Kauko Röyhkän ”Hospodar jouluna” (Kaunis eläin, 1994). Mutta kappas, sitä ei löydykään juutuupista. Sen voittanutta ”kauneimmaksi joululauluksi” ei kuitenkaan ole, joten tarjoan sen Spotify-linkkinä. Niinpä, jos sinulla on Spotify-mahdollisuus, klikkaa itsesi Hospodarin suvaitsevaan maailmaan tästä.

Koska Spotify-rajoitteisia lienee matkassa, asetan klassikoksi YUP:n biisin ”Tämä päivä oli huono päivä”. Jotta asentoni joulua kohtaan selviää ajattelemattomille hölmöillekin - tai sanotaan hectormaisesti piironginjaloillekin - tarjoan biisejä kolmin kappalein. Toiseksi ja kolmanneksi on tarjota Jarkko Martikaista ihan omalla nimellään: ”Joulu on juhlista pahin” ja ”Surullista joulua”.

Jarkko saattaa olla tämän maan ainoa ajattelija, mutta jos ei a) jaksa, b) halua kuunnella tai c) vituttaa koko homma, kannattaa kävellä a) jääkaapille, b) kuuntelemaan Vesa-Matti Loirin suuressa sydämessä piilottelevaa joulua tai c) mennä nukkumaan.

Muut joulua a)iloitsevat, b) suruavat tai c) mitävainevat klassikot löydät tästä.