Avohoito-blues

Perjantaiaamuna iski eksistentiaalinen kriisi. Onneksi vain lievä. Tarpeeksi vahva kuitenkin, että olin töissä huonolla tuulella. Onneksi kriisiin löytyi Suomen Musiikkiterapialiiton suosittama ratkaisu: blues. Tähän lääkkeeseen päädyin kahdesta syystä:
1. Eräs tuttavani oli edellisenä päivänä kuunnellut Spotify:sta BLUUS soittolistaani ja kommentoinut puuttuvasta bändistä. Joten perjantai olisi sopiva päivä korjata virhe.
2. Olin pari päivää aiemmin muistanut vanhan totuuden, että surullinen musiikki piristää. Blues on varmaan syntynyt lohduttamaan, ei masentamaan lisää.

Niinpä rohkeasti aloitin terapiasessioni: kuulokkeet korville ja Spotify puhisemaan. Kuuntelin koko päivän pelkkää bluesia. Illan tullen kun Muddy Waters nykäisi ensimmäiset "I'm a man!" karjaisut, olin täysillä mukana. Lääke tehosi nopeasti ja tehokkaasti ilman mainittavia sivuvaikutuksia, lievää jalan tahtipoljentoa lukuunottamatta.

Tähän lopuksi Blues cures Oyj: lääketehtaan mainos:

R. L. Burnsiden Rollin' & Tumblin' on oiva hoitokeino lievään masennukseen, aivokääpään ja aamu-unisuuteen. Taudin pitkittyessä on syytä kääntyä ammattimuusikon puoleen.



Muita Sunnuntaisärkylääkkeitä löytyy täältä.

Ja tästä löytyy lääkkeet pitkäaikaiseen hoitoon:

Amerikan herkkuva

Esikoiseni halusi tehdä pannareita, niitä amerikkalaiseen aamiaseen kuuluvia (pancakes). Koska pannukakut vaativat kaverikseen pekonia, munia ja vaahterasiirappia ja jonki verran valmistusaikaa, ajattelimme aloittaa tämän vuoden ensimmäisen sunnuntain tyylillä ja isolla aamiaisella. Siitä se se sitten lähti: kohti ranskalaista kauppaketjua ostamaan japanilaista pannukakku-mixiä, kiinalaista pekonia ja munia, amerikkalaista vaahterasiirappia. Tämän periamerikkalaisen aamiasherkun kanssa tarjoillaan tietysti amerikkalaista musiikkia.

Hankin itselleni uuden puhelimen (elämäni ensimmäinen oma matkapuhelin). Siinä toimii Spotify ja olen siinä kuunnellut kasaamaani 70-luku soittolistaa. Jostakin syystä siinä olevat biisit imivät minut mukaan ja olen kaivellut lisää minulle tärkeitä 70-luvun biisejä. Voi olla, että vieraassa ympäristössä turvaudun valheelliseen nostalgiaan, mutta viis siitä. Niinpä yhdistän nämä kaksi asiaa tänä sunnuntaina ja valitsi klassikoksi amerikkalaisen biisin vuodelta 1975: Kansasin Song For America.

Jos lukijalla on kiinnostusta progea (tai 70-luvun muotia) kohtaan voi tästä kuulla Song For American livetaltiointina vuodelta 1974. Hämmästyttävän komeasti soitettu. Muussa tapauksessa voi olla parempiakin tapoja kuluttaa kymmenen minuuttia sunnuntaita.

Muut aamiasvaihtoehdot löytyy täältä.