kaaosta päässä

Tänään on hivenen tukkoinen olo. Kävimme katsomassa H.R. Gigerin näyttelyn. Se sai minut voimaan hivenen pahoin. Sonic Youthin Dissapearer sopii minusta hyvin tähän päivään. Sonic Youth on amerikkalaisen vaihtoehtomusiikin suuria nimiä. Olen pitkään ollut ostamaisillani heidän levyjään, mutta aina ne ovat onnistuneet liukumaan sormistani, kun silmiin on osunut jokin muu (sillä hetkellä kiinnostavampi) levy. Vähän aikaa sitten sain vihdoinkin levyt pysymään hyppysissäni ja yllätyin miten komeita levyjä ne ovat. Tosin ei mitään ihan helppoa kuunneltavaa. Välillä tuntuu, että biisit ovat pelkkää meteliä. Toisaalta minusta on ollut aina kiinnostavaa ihmetellä satunnaisen ja järjestyksen rajaa. On kiehtovaa havaita miten jostakin näennäisesti kaaottisesta kuvasta tai äänimaisemasta alkaa erottaa yksityiskohtia, jotka muodostavat kuulijalle tai katsojalle merkityksellisiä muodostelmia.

Valitsemani biisi on kuulas, kaunis ja kolkko samaan aikaan. Se on vuonna 1990 ilmestyneeltä Goo-albumilta ja ei tarvitse paljoakaan pinnistellä, kun kuulee miten se on vaikuttanut 90-luvun rockmusiikkiin.

Muita kaaoksen rajamantuja paaluttavia klassikoita löytänee täältä.