Joulusinglet

Ensimmäinen joulusingleni (siis semmoinen muovikeikko, jossa yksi biisi kummallakin puolella) oli Bruce Springsteenin Santa Clause is coming to town. Ostin sinkun, koska A-puolella oli My Hometown. Vasta kotiin päästyäni huomasin, että B-puolella oli joululaulu. Silloin päätin keräillä suosikkieni joulusinkkuja. Seuraava sinkku oli John Lennonin Happy X-mas. Se on mielestäni yksi parhaista joululauluista. Se on yleensä ensimmäinen joululaulu, jonka laitan levylautaselle jouluaaton lähestyessä.
Kolmas single tuli vastaan muistaakseni Porte de Clignancourt:in kirppiksellä. Opiskelin Pariisissa. Kahviloiden ja kapakoiden lisäksi tuli koluttua kirppiksiä. Sieltä tämä klassikko löytyi. Valkoisen, hieman nuhraantuneen kannen sisältä löytyi puhtaan valkoinen vinyylisinkku, jonka A-puolella on Please come home for Christmas ja B-puolella Funky New Year. Singlen takakanteen oli kuulakärkikynällä kirjoitettu: Yves. Mietin miten Yves oli pystynyt luopumaan tästä aarteesta? Tuskin koskaan tulen ymmärtään hänen ajatuksiaan. Olkoon tämä klassikko omistettu Yvesille ja ennen kaikkea perheelleni, joka tekee kuten Don Henley levyllä anelee.


P.S. Keräilyharrastukseni ei ole paljoa edennyt noista kolmesta Singlestä. Thin Lizzyn Joulusinkku on ollut etsinnässä jo noin 30 vuotta. Lahjoituksia otetaan vastaan.

Muita keräilykohteita voi kuunnella täällä.

Kuka saatana antoi helvetin jäätyä?

The Eagles on bändi, jossa on maailman paskin kannuttelija. Don Henleyn kapulat pitäisi polttaa. Ja rumpupatteri polttohaudata juhlallisin menoin Malibun edustalle. Toisaalta on pakko myöntää, että tuon onnettoman rumpujen kolistelun antaa anteeksi, kun kuuntelee Desperado-levyä. Se on täynnä hienoja helmiä. Tällä levyllä länsirannikonsoundi ei ole vielä hionut ihan kaikkia särmiä pois. Yhtenä tekijänä on Bernie Leadonin bluegrass-henkiset mandoliini- ja banjopätkät. Doolin-Dalton kiteyttää Westernien tunnelman ja aiheet hienoksi parin minuutin monumentiksi. Yksinäisyys, vapaus, kuolema ja uskottomat naiset ovat laulun rikollisjoukon saalis.
Videossa näkyy kuva levyn takakannesta, jossa The Eagles makaa "kuolleena" maassa. Jos oikein tarkaan katsoo, Reunimmaiset ruumit voi tunnistaa J.D. Southeriksi ja Jackson Browneksi.



Tässä saman biisin instrumentaaliversio, jossa Bernie antaa banjo puhua.



Don Henley-vihaa voi loiventaa täällä.