Perjantaiaamuna iski eksistentiaalinen kriisi. Onneksi vain lievä. Tarpeeksi vahva kuitenkin, että olin töissä huonolla tuulella. Onneksi kriisiin löytyi Suomen Musiikkiterapialiiton suosittama ratkaisu: blues. Tähän lääkkeeseen päädyin kahdesta syystä:
1. Eräs tuttavani oli edellisenä päivänä kuunnellut Spotify:sta BLUUS soittolistaani ja kommentoinut puuttuvasta bändistä. Joten perjantai olisi sopiva päivä korjata virhe.
2. Olin pari päivää aiemmin muistanut vanhan totuuden, että surullinen musiikki piristää. Blues on varmaan syntynyt lohduttamaan, ei masentamaan lisää.
Niinpä rohkeasti aloitin terapiasessioni: kuulokkeet korville ja Spotify puhisemaan. Kuuntelin koko päivän pelkkää bluesia. Illan tullen kun Muddy Waters nykäisi ensimmäiset "I'm a man!" karjaisut, olin täysillä mukana. Lääke tehosi nopeasti ja tehokkaasti ilman mainittavia sivuvaikutuksia, lievää jalan tahtipoljentoa lukuunottamatta.
Tähän lopuksi Blues cures Oyj: lääketehtaan mainos:
R. L. Burnsiden Rollin' & Tumblin' on oiva hoitokeino lievään masennukseen, aivokääpään ja aamu-unisuuteen. Taudin pitkittyessä on syytä kääntyä ammattimuusikon puoleen.
Muita Sunnuntaisärkylääkkeitä löytyy täältä.
Ja tästä löytyy lääkkeet pitkäaikaiseen hoitoon:
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Avohoito-blues
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
mahdollisimman hyvää terapiaa tuo kappale:)Mukavaa sunnuntaita Panu!
No tämän tahdissa kyllä herää. Ja blues sopii suunnilleen kaikkiin mielentiloihin! Piristää melankolista, muistuttaa iloiselle ettei elämä nyt aina pelkkää ruusunlehdillä tanssimista ole jne.
MUTTA: löytyykös sun blueslistalta loistavan Muddy Watersin lisäksi Lightnin Hopkinsia? Piristäisikö <a href="http://www.youtube.com/watch?v=hYcQ5_RL4Ro&feature=related!>Take it easy</a>?
Ensin pitää tapella tuon *sanonko minkä* sanatunnisteen kanssa ja sitten huomata linkissä yksi virhe... Uusi yritys: Take it easy.
Pitkäaikaisena avopotilaana voin yhtyä sanoihisi tästä terapiamusiikista. On aina piristävää kuunnella, että asiat voisivat olla huonomminkin ja jollakulla todellakin ovat asiat huonosti.
Silloin tuntuu, että joku toinen jaksaa kärsiä puolestasi ja voit itse huilata.
Oireiden pitkittyessä kehotan kyllä miettimään, kenen ammattimuusikon puoleen kääntyy. Joka soittimessa on oma vaaransa. Ei ainakaan basistia.
Samoin sinne aavikon laitamille!
Tuima, Blues listani on eläväinen. Siellä ei ole vielä Lightning Hopkinsia, mutta tulee olemaan. Koska olen iän karttuessa löytänyt Bluesin lääkinnällisen arvon, ei lista ole vielä mahdottoman laaja. Kiitos vinkistä.
SusuPetal: Hyvä huomio. Ammattimuusikon valinnassa kannattaa olla huolellinen. Basisti voi auttaa heikon itsetunnon vaivatessa. Basisti alentaa epävarmuutta omiin henkisiin kykyihin.
Paitsi, että tarkistin ja olihan siellä Hopkinsia: Bring me my shotgun...mikähän parantaisi huonon muistin?
En tiedä muistista (kaakaonibsit ehkä?) mutta oikeastaa Hopkinsin toinen biisi voisi kommentoida koko blues-ajatuksiasi ainakin nimen perusteella: Blues is a feeling.
On se komeeta menoa ja puree varmasti joka vaivaan. Hyvä soittolista myös.
Lähetä kommentti