Canterbury on uskomattoman proge- ja avantgardetaituruuden tyyssija. Canterbury skenen orkestereissa on paljon sellaisia, joita en ole edes kuullut. Enkä edes uskalla ajatella, mitä tapahtuu, jos alan uppoutua vaikka sellaisiin kuin Isotope, Matching Mole tai Quiet Sun. Canterburyn soinnista minua viehättävät erityisesti alueen ydinorkesterit: melodinen Camel, psykedeelinen Caravan ja fuusiojazziiin taipuva Soft Machine. (Caravan-linkki vie Wikipedia-sivulle, jossa on kerrassaan erinomaisia orkesterin vaihtuvuutta ja aikajanoja kuvaavia taulukoita.)
Nyt tarjoan kuultavaksi vuonna 1968 debyyttinsä julkaissutta Caravania. Valintani, orkesterin toisen albumin (If I Could Do It All Over Again, I’d Do It All Over You, 1970) ”Hello Hello”, on lyhyydessään helposti lähestyttävä esimerkki siitä kepeästä (melkeinpä flegmaattisesta) poljennosta ja laulamisesta, joka lumoaa. David Sinclairin koskettimiin tukeutuvaa harmoniaa en pääse pakoon. Miksi haluaisinkaan.
Kuten ehkä jo kävi ilmi, Caravan on myös jotain aivan muuta. Ne, jotka tohtivat kurkistaa psykedeelisemmälle puolelle, voivat kuunnella esimerkiksi orkesterin debyyttialbumin sävellyksen “Where but for caravan would i be?” Nimi saattaa jokryptisyydellään kertoa, millaisiin mielen sfääreihin matka tehdään.
Muut leijunnat tälle sunnuntaille kuulet täältä.
lauantai 17. syyskuuta 2011
Karavaanari on kaikkien kaveri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
"Where but..." on komea biisi. "Hello Hello" ei jostakin syystä ollut niin hyvä. Taaskin minulle tuntematon progesuuruus. Sun levyhylly on paljon laveampi progen kohdalla kuin omani. Kiitos sunnuntaisivistämisestä.
Olen samaa mieltä laulujen vertailusta. Tänne eivain kovin usein viitsi tarjota kymmentä minuuttia läheneviä tai ylittäviä. Sellaisilla toki voisin viedä tästä lähin tämän vuoden sunnuntait loppuun. Ensi kerralla on joka tapauksessa luvassa naisääntä.
Ja vielä tuo progehyllyn laveuskysymys. Ehkä olen tietoisemmin mennyt progen hämärille alueille. Eivätkä nämäkään ole niitä hämärimpiä.
Periaatteessa OK, mutta kiitos ei. Mulle sopimatonta hämäryyttä.
Tuima, laskisinko jo sanasi "periaatteessa" voitokseni? :)
60-70 luvun soundeja, tulee mieleen Moody Blues, tätä pitäisi kuunella enemmän.
Laske.
Hmm, nyt ei iskenyt laisinkaan, vaikka joskus iskeekin.
Olen varmaan liian suoraviivaisessa tunnelmassa, silä tuntuu, että ainoastaan perusränttäntää lyö nyt ja lujaa.
Canterbury ei ole tuttu,mutta oli mielenkiintoista tutustua. Ykkösbiisistä en pitänyt,mutta kakkosbiisiä kuunteli ihan mielellään´,ainakin tämän kerran.,
Hups,siis Caravan ei ole tuttu....
Taisin onnistua tekemään parhaimman makuista ruokaa mitä olen koskaan tehnyt ja sitä syödessäni kuuntelin tätä. Ekstaasin ainekset kasassa!
Upeaa soitantaa, vaikka Caravanin kanssa täytyy pikkuisen hieroa muistinystöröitä. Mistä tätä saa?
Tuima, lasken.
Susu, tiedän ränttätänttäfiiliksen. (Hieno sana!) Tätä kannattaa kuitenkin koettaa myöhemmin uudestaan.
Yaelian, ensimmäinen kerta toden sanoo.
lepis, kaupasta :) play.comista saa näitä karavaanareita edullisesti .
Lähetä kommentti