lauantai 17. syyskuuta 2011

Karavaanari on kaikkien kaveri

Canterbury on uskomattoman proge- ja avantgardetaituruuden tyyssija. Canterbury skenen orkestereissa on paljon sellaisia, joita en ole edes kuullut. Enkä edes uskalla ajatella, mitä tapahtuu, jos alan uppoutua vaikka sellaisiin kuin Isotope, Matching Mole tai Quiet Sun. Canterburyn soinnista minua viehättävät erityisesti alueen ydinorkesterit: melodinen Camel, psykedeelinen Caravan ja fuusiojazziiin taipuva Soft Machine. (Caravan-linkki vie Wikipedia-sivulle, jossa on kerrassaan erinomaisia orkesterin vaihtuvuutta ja aikajanoja kuvaavia taulukoita.)

Nyt tarjoan kuultavaksi vuonna 1968 debyyttinsä julkaissutta Caravania. Valintani, orkesterin toisen albumin (If I Could Do It All Over Again, I’d Do It All Over You, 1970) ”Hello Hello”, on lyhyydessään helposti lähestyttävä esimerkki siitä kepeästä (melkeinpä flegmaattisesta) poljennosta ja laulamisesta, joka lumoaa. David Sinclairin koskettimiin tukeutuvaa harmoniaa en pääse pakoon. Miksi haluaisinkaan.



Kuten ehkä jo kävi ilmi, Caravan on myös jotain aivan muuta. Ne, jotka tohtivat kurkistaa psykedeelisemmälle puolelle, voivat kuunnella esimerkiksi orkesterin debyyttialbumin sävellyksen “Where but for caravan would i be?” Nimi saattaa jokryptisyydellään kertoa, millaisiin mielen sfääreihin matka tehdään.



Muut leijunnat tälle sunnuntaille kuulet täältä.

11 kommenttia:

panu kirjoitti...

"Where but..." on komea biisi. "Hello Hello" ei jostakin syystä ollut niin hyvä. Taaskin minulle tuntematon progesuuruus. Sun levyhylly on paljon laveampi progen kohdalla kuin omani. Kiitos sunnuntaisivistämisestä.

Tommi kirjoitti...

Olen samaa mieltä laulujen vertailusta. Tänne eivain kovin usein viitsi tarjota kymmentä minuuttia läheneviä tai ylittäviä. Sellaisilla toki voisin viedä tästä lähin tämän vuoden sunnuntait loppuun. Ensi kerralla on joka tapauksessa luvassa naisääntä.

Ja vielä tuo progehyllyn laveuskysymys. Ehkä olen tietoisemmin mennyt progen hämärille alueille. Eivätkä nämäkään ole niitä hämärimpiä.

Tuima kirjoitti...

Periaatteessa OK, mutta kiitos ei. Mulle sopimatonta hämäryyttä.

Tommi kirjoitti...

Tuima, laskisinko jo sanasi "periaatteessa" voitokseni? :)

Ari kirjoitti...

60-70 luvun soundeja, tulee mieleen Moody Blues, tätä pitäisi kuunella enemmän.

Tuima kirjoitti...

Laske.

SusuPetal kirjoitti...

Hmm, nyt ei iskenyt laisinkaan, vaikka joskus iskeekin.

Olen varmaan liian suoraviivaisessa tunnelmassa, silä tuntuu, että ainoastaan perusränttäntää lyö nyt ja lujaa.

Jael kirjoitti...

Canterbury ei ole tuttu,mutta oli mielenkiintoista tutustua. Ykkösbiisistä en pitänyt,mutta kakkosbiisiä kuunteli ihan mielellään´,ainakin tämän kerran.,

Jael kirjoitti...

Hups,siis Caravan ei ole tuttu....

lepis kirjoitti...

Taisin onnistua tekemään parhaimman makuista ruokaa mitä olen koskaan tehnyt ja sitä syödessäni kuuntelin tätä. Ekstaasin ainekset kasassa!

Upeaa soitantaa, vaikka Caravanin kanssa täytyy pikkuisen hieroa muistinystöröitä. Mistä tätä saa?

Tommi kirjoitti...

Tuima, lasken.

Susu, tiedän ränttätänttäfiiliksen. (Hieno sana!) Tätä kannattaa kuitenkin koettaa myöhemmin uudestaan.

Yaelian, ensimmäinen kerta toden sanoo.

lepis, kaupasta :) play.comista saa näitä karavaanareita edullisesti .