YUP:n Normaalien maihinnousun (1999) päättävä ”Kaikki on hyvin” on paraatiesimerkki Jarkko Martikaisen kynästä.
Martikaisella on missio. Tai ainakin hänellä on ylittämätön kyky tiivistää laulun muotoon suuria totuuksia ihmisten yhteiskunnallisesta arjesta. Tuo yhteiskunta on rahan kiireen yhteiskunta, joka massoittaa ja saa uskomaan helppoheikkeihin ja löysäliisoihin. Se muovaa asukkaansa tekemään hölmöjä tekoja, jotka auttavat teettäjäänsä, mutta eivät tekijää, joka kieppuu jokaisen teon jälkeen tiukemmin hänelle ripustetussa koukussa. Ihminen näyttää lauluissa typerältä tai sitkeältä ja itsepäiseltä. Kummassakaan tapauksessa ei tunnu olevan mahdollisuutta valita, sillä kaikki on eteemme tehty. Pakoonkaan ei ole pääsyä, sillä spektaakkelin yhteiskunnasta et löydä exit-valoa. On vain neonvaloja...
Erilaisten byrokraattisten koneistojen rattaissa pyörivän ihmisen kohtalo, idioottimaisuus ja erilaiset luulot itsestä tai ihmistä pyörittävien ratasten olemuksen teema toistuu eri näkökulmista ainakin seuraavissa YUP:n lauluissa:
Martikaisella on missio. Tai ainakin hänellä on ylittämätön kyky tiivistää laulun muotoon suuria totuuksia ihmisten yhteiskunnallisesta arjesta. Tuo yhteiskunta on rahan kiireen yhteiskunta, joka massoittaa ja saa uskomaan helppoheikkeihin ja löysäliisoihin. Se muovaa asukkaansa tekemään hölmöjä tekoja, jotka auttavat teettäjäänsä, mutta eivät tekijää, joka kieppuu jokaisen teon jälkeen tiukemmin hänelle ripustetussa koukussa. Ihminen näyttää lauluissa typerältä tai sitkeältä ja itsepäiseltä. Kummassakaan tapauksessa ei tunnu olevan mahdollisuutta valita, sillä kaikki on eteemme tehty. Pakoonkaan ei ole pääsyä, sillä spektaakkelin yhteiskunnasta et löydä exit-valoa. On vain neonvaloja...
Erilaisten byrokraattisten koneistojen rattaissa pyörivän ihmisen kohtalo, idioottimaisuus ja erilaiset luulot itsestä tai ihmistä pyörittävien ratasten olemuksen teema toistuu eri näkökulmista ainakin seuraavissa YUP:n lauluissa:
Homo sapiens (Homo sapiens, 1994)
Meidän on annettu pudota (Yövieraat, 1996)
Tavaroiden taikamaailma; Hullu planeetta (Outo elämä, 1998)
Normaalien maihinnousu; Varjoleikit; Me viihdytämme teitä; Pohjaton säkki; Kiusauksien iltapäivä; Kaikki on hyvin (Normaalien maihinnousu, 1999)
Minä elän vaarallista elämää; Rankat ankat (Lauluja metsästä, 2001)
Lihavia luurankoja (Hajota ja hallitse, 2001)
Joutilas; Voi hyvä luoja mitä nyt; Jos saisin kolme elämää (Leppymättömät, 2003)
Tehdas; Taas myöhässä (Keppijumppaa, 2005).
He olivat vapaat (Vapauden kaupungit, 2008).
Sunnuntain muita julmia totuuksia kahden klikkauksen päässä.
YUP: Kaikki on hyvin (Normaalien maihinnousu, 1999)
7 kommenttia:
Totta. Martikaisella on armoitettu kynä tuon mission tarkastelemiseen ja näissä biiseissä se elämän kimuranttisuus revitään auki ja eteemme esille.
On kulunut 11 vuotta biisin syntymästä, ja sanoitus peilaa nykyhetkeä armottomalla tavalla hirveine säätämisineen ja sortuneine metroasemineen kaikkineen.
Erinomaista kotimaista, thänkx!
Tämä on kuolematonta.
Siis klassikko.
Kiitos.
Kaikkea lisää!!!
Jarkko Martikaisesta pidän kovasti. Tämä on myös hyvä.
Onpa hyvä! Tunnen aika huonosti suomalaista musaa,koska olen asunut niin kauan ulkomailla.mutta tämän muistankin.
Tämä oli mulle taas aivan uusi/outo tuttavuus. Sanoituksessa oli kyllä sanomaa, mutta ei nyt oikein jaksa innostua arkipäivän angstista. Se on muutenkin jo valmiiksi tuollaista. Hölmö kun on ;)
Eilisen puutarhauurastuksen ja verohässäkän jälkeen vastaan vasta nyt. Kiitos kommentoijille.
Vaiheinen, Martikainen tekee selvää jälkeä ja sanoo selvästi, mutta hän osaa tarpeen tullen olla myös kimurantti. Toppatakkeja ja Toledon terästä -konseptialbumi on vähintään hämmentävä eepos.
Viides rooli, ole hyvä! Martikainen on kaukonäköinen. Hän taitaa myös ymmärtää sen, että tietyt asiat meissä ihmisissä eivät muutu. Valitettavasti.
Susu, sitten vain nuo listaamani biisit kuunteluun...
Tuima, YUP on (tai oli) Martikainen.
Yaelian, jotkut laulut muistaa. Luulenpa, että laulun sanoma ei ole vain tänne Suomeen osuva.
Lepis, jonkun on kerrottava maailmasta ja meistä tämäkin puoli. Pelkkä jipiijipiionpakivaajamesseväämeininkiä ei aina riitä.
Lähetä kommentti