Tämän sunnuntain klassikkoni on Huey Lewis & The Newsin ”I Want a New Drug”, joka löytyy erinomaiselta kasarialbumilta Sports (1983). Valinnalleni on kaksi pätevää syytä: 1) suomalaisten hiihdot Vancouverissa menivät niin huonosti, että uudet aineet ovat tarpeen ja 2) ensimmäinen todellinen keikka, jonka koin, oli Huey Lewis keikka Helsingin jäähallissa vuonna 1986. Nostalgiapisteitä tulee nyt 10+. Blogikollegani kanssa kävimme rokkaamassa... (Aiemmin olin nähnyt Matchboxin Turun konserttitalossa vuonna 1980, mutta sitä ei lasketa, koska minulla oli lapikkaat jalassa, vaikka keikka olikin messevä - ainakin näin jälkikäteen ajateltuna.)
Muita nostalgisia lääkeannoksia löytyy tästä.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Uudet lääkkeet, please
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Vitsit, tämä on niiiiiin hyväntuulista musiikkia, ja koko porukka svengaa täysillä. Iskit suoneen, kertaheitolla. :)
Myös video on mainiosti työstetty, heilahduksineen kaikkineen. Jäin myös nauramaan tosi coolia basistia. Kiitos, sunnuntai sai oitis lisäpotkua.
Huey Lewis & The News on aina kuulostanut kovin energiseltä. Hyvin vähän olen kuunnellut ko.poppoota, Laulajana Lewis on mainio.
Viides rooli, kyllä, basisti on kenties basisteista kaikkein viilein. Ihan kuin ei eri bändistä.
Tuima, energistä menoa, joka voi auttaa myös huonoina hetkinä.
Basisti on kuin suoraan jostain basistivitsistä, mutta tinkimätön ammattilainen. Huey on minullekin tärkeä bändi 80-luvulta. Ja kuten hyvä kolleegani mainitsi kävimme katsatamassa bändin silloin kauan sitten. Triviana voidaan mainita, että Huey soittaa huuliharppua Thin Lizzyn Live and Dangerous levyllä.
Niin, ja siksipä keikalla kuultiinkin "The Boys Are Back in Town".
näin voisi päätellä. Tuossa videossa taitaa myös olla sama Tower of Power torvisektio, joka oli Hueyn mukana jäähallissa.
Torvet ruletti.
Huey oli jotenkin häiritsevästi Ritari Ässän näköinen, hmm.
Joo.Nostalgiapisteitä täältäkin, vaikka livenä en tuota silloin joskus nähnytkään. Levyä tuli soiteltua ahkerasti ja kyllähän tuo toimii yhä edelleenkin, siinä on joku sopiva koukku, mikä kestää.
Susu, vai Knight Rider? Juuri siksi tämä rulettaa...
Vaiheinen, koukkupa hyvinkin. Ehkä ainakin iloisuus, kuulijalle välittyvä riemu. Kyllähän noita synkistelijöitä on riittämiin.
Vancouveriin sopii mainiosti, biisikin nousee mieleen jostain muistojen hämäristä. Ihan kiva.
Yksi tuon albumin parhaista, vaik on hieman vähemmälle kuulemalle jäänyt.
Hienoo muistelua!
Yllättäviä ulkomusikillisia paljastuksia: "oli lapikkaat jalassa, vaikka keikka olikin messevä". Kova on meininki, huh. Brassasi ja funkkasi uudemmilla kuulemilla aina vaan paremmin. Kolmas soitto menossa. Ei ennestään tuttua.
Timbutkin vihdoin taivaltavat maaliskuussa...
Lähetä kommentti