lauantai 26. syyskuuta 2009

Welcome to the new world order

Tämän viikon klassikko on Tom Joad. Se tarkoittaa Vihan hedelmiä (1939), lamaa, taistelua kurjuutta vastaan, muuttoa länsirannikolle utooppisten odotusten perässä. Se tarkoittaa siis John Steinbeckiä, mutta myös John Fordia, joka filmasi (1940) kirjan hämmästyttävän vasemmistolaisen sanoman aikana, jolloin tuskin moni olisi tohtinut sitä tehdä. Tom Joad tarkoittaa myös ”Pomoa”. Tom Morello totesi Twitterissä (25.9.2009): “They call him "the Boss" but he's a true working class hero.” Juuri niin. Ehkä siksi Bruce Springsteenin laulut ovat alkanet puhua minullekin jatkuvasti merkittävämmällä tavalla. Menneellä viikolla "Pomo" täytti kuusikymmentä.

Springsteenin laulu ”The Ghost of Tom Joad” ilmestyi samaa nimeä kantavalla albumilla vuonna 1995. Laulu oli alun perin akustinen, mutta siitä on keikkasetissä tullut voimakkaasti sähkökitaravetoinen rokkiviisu. Onneksi. Akustinen versio on toki hieno, tietenkin, mutta livenä The E Street Bandin läsnäolo tekee laulusta usein koko keikan kohokohdan. Vähiten syynä eivät ole Brucen ja Nils Lofgrenin dialogiset kitarasoolot. Nilsin sooloilutyyli on lyömätön, lähes.

Klassikoksi asetan livevideon vuodelta 2008. Siinä lavalle tulee vieraaksi jo mainitsemani Tom Morello, joka on myös ”a true working class hero”. Hän on artisti, jota arvostan tällä hetkellä ehkä kaikkein eniten siksi, että hän on lauluissaan suorapuheinen ja yhteiskunnallisesti muutenkin erittäin aktiivinen. Axis of Justice on siitä korosteinen esimerkki. Ja onhan hän aivan virtuoosimainen kitaristi, joka saa ainakin minut haukkomaan henkeäni. Melkein itkemään. Video on ylistämästäni kitaroinnista mainio esimerkki. Erityisesti kohdassa 5:42 alkava soolo. Huhhuh. Springsteenin leveä hymykin puhuu puolestaan.



Tässä on alla vielä Springsteenin sooloversio vuodelta 1996. Mukana on tekstitys italiaksi sitä kaipaaville.



Ja vielä on mahdollisuus katsoa Tom Morellon Rage Against the Machinen liveversio “The Ghost of Tom Joadista”. Morello tunnetaan Ragen lisäksi sooloprojektistaan The Nightwachman sekä Audioslavesta ja nyttemmin Street Sweeper Social Clubista. Omalla tavallaan mahdottoman hienoja kaikki.




Muita messeviä klasareita löytyy tästä.

18 kommenttia:

Ink Narrative kirjoitti...

Biisi on tosiaan omaa luokkaansa sähköisenä. Biisin tausta oli minulle uutta tietoa, kiitos kun kerroit.

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

John Steinbeckin Vihan hedelmissä on todella vahva tunnelataus ja ihailtavan hyvin on tunnelma siirtynyt Brucen biisiin. Kovasti pidin myös Rage Against the Machinen liveversiosta.

Sooloilija kirjoitti...

Kiitos faktatiedoista, ovat hyviä useinkin monen biisin taustalle.

Onnea Pomolle! Hieno tulkitsija ja live-esiintyjä, ja mitä vanhemmaksi tulee, sen koskettavammaksi koko hänen persoonansa tulee.

Tommi kirjoitti...

Kari, ole hyvä vaan. Se on tuollaista nykyajan vihan hedelmää.

Oopee, Ragen sovitus on kekseliäs, aivan toisenlainen, kuten asiaan kuuluu. RATM on levyttänyt tyylillään covereita kokonaisen albumillisen. Renegades (2000) sisältää myös The Ghost of Tom Joadin. Kannattaa tutustua. Varsinkin versio Rollareiden Street Fighting Manista on aivan uskomattoman hieno.

Tommi kirjoitti...

Sooloilija, näin on. Pomosta tulee koko ajan enemmän Pomo, mutta onneksi tuon nimikkeen merkitystä laajentaen.

Tuima kirjoitti...

Hui, onpa hurja soolo, en tiennytkään, että kitaraa voi soittaa noin! Olen jonkun aiemman Morello-kirjoituksesi jälkeen kuunnellut häntä ja onhan hän hyvä.

The Ghost of Tom Joad on biisi, joka pitkästä aikaa sävähdytti minua springsteenin tuotannossa. Akustinen versio miellyttää eniten, mukka kyllä tuo rokkaavampikin kulkee. RATM:n versio ei miellyttänyt.

Tommi kirjoitti...

Minä voisin kunnella tuota sooloa uudestaan ja uudestaan. (Niin olen tehnytkin.) Se on komea esimerkki soolosta, joka on kekseliäs, mutta koko ajan biisiä eteenpäin kuljettava ja biisin perustan muistava. Morello on efektipedaalimiehiä, mutta mitäs siitä, kun näin hienolta kuulostaa. Pitäisiköhän tämä ylistäminen lopettaa jo?

Viides rooli kirjoitti...

Henkeäsalpaavan hieno! Anna palaa vain kehuissasi, sait minun sunnuntaistani sataa kertaa hehkuvamman valinnallasi! Lisää Morelloa! Heti!

lepis kirjoitti...

No niin, ehdottomasti näistä kolmesta tuo ensimmäinen. Yhteislaulanta. Tällainen vertailuun joutuminen on vaarallista, sillä olisin hyvinkin voinut todella tykästyä tuohon RATM:n versioon ellen olisi kuullut tuota ensimmäistä ensin.

Pomolta muuten unhohtuu toisinaan tuo rooli!

SusuPetal kirjoitti...

HUI!

Mahtavaa, tuo eka...

Kaikki karvat nousivat pystyyn!

Tuima kirjoitti...

Ei tarvi, saa hehkuttaa niin paljon kuin kantti kestää.

Hane kirjoitti...

Olin joskus nuorempana ihan intohimoinen Bruce fani ! Sitten se vaan jotenkin vaihtui muihin juttuihin, mutta on kyllä niin sykähdyttävän hienoa aina silloin tällöin kuulla Pomoa ! Sulla on aina niin hienot taustatiedot kappaleista !
Ja Onnea Pomolle tosiaan - vanha äijä jo, mutta voimissaan vielä ;o)

Tommi kirjoitti...

Viides rooli, nyt Yläviidennekseen on läväytetty myös yksi Morellon soolopotpuri, "heti". Vielä panen näkyville jonkun Nightwatchman-jutun, siis jonkun akustisen Morellotimantin.

Lepis, nuohan ovat kaikki erinomaisia,jos ne kuulee ensimmäisenä. Vertaaminen on ihmisen perusominaisuus, joka on usein varsin rajoittava. Onko sillä edes muuta tarkoitusta kuin rajoittaa?

Susu, "kaikki karvat"? :)

Tuima, hehkutetaan, hehkutetaan.

Hane,Springsteen on elämänsä vedossa. Paranee vanhetessaan. Tai sitten hän tule minua lähemmäs, kun minä vanhenen.

Viides rooli kirjoitti...

:-D

Vaiheinen kirjoitti...

Väkevään meininkiä, jota ei ole ihan helppoa tavoittaa. Hienoa tekemistä ja tosiaan ehkä tuo E-Street Bandin kanssa vedetty versio on noista väkevin, se saa fokusoimaan ajattelun suoraan siihen biisiin.

SusuPetal kirjoitti...

Joo, kaikki, koska ei niitä enää paljon ole :)

panu kirjoitti...

Ragen version on minusta ollut aina paras, vaikka Bruce on kaikella tavalla aika ylittämätön tapaus. Siitä huokuu viha ja epätoivo. Hieno hattutemppu, Tommi!

Anssi kirjoitti...

Jälkijättöinen hehkutus tuohon ensimmäiseen, Springsteenin ja Morellon yhteistyöhön. Lopun soolossa tiivistyy kaikki se tummuus ja raakuus, kun viimeinenkin hevonen vankkureiden edestä on kuollut nälkään. Suuria tunteita. Otan hatun pois päästä ja kumarran helvetin syvään.