Suhteeni Los Angelesiin on kaksijakoinen. On vaikeata määritellä sitä vain suurkaupungiksi, sillä se ei oikastaan ole sellainen (ainakaan eurooppalaisessa mielessä). Minusta se on oikeastaa valtaisa lähiö ja siksi on kaikessa huonossa verrattavissa Espooseen. Mutta toisaalta siinä on paljon kiehtovia puolia. Ilmasto on lähes jatkuvasti T-paitayhteensopiva, kalifornialainen elämä on varsin helppoa ( Ja olen tietoinen, että Santa Monicalla on maine kodittomien kotina) noin päällisin puolin arvioituna. Karrikoiden voisi sanoa, että se on yhteiskunta, jossa kaikki on järjestetty lyhyen matkan päähän parkkiruudusta. Ja kuten olen jo aikaisemmin todennut, isoilla moottoriteillä ajellessa, kattoikkuna auki, kuullostaa rockmusiikki erityisen hyvältä. Toisaalta amerikkalaisten äänekäs "Hi, how you're doing" ääntely joka käänteessä saa kenet tahansa tuppisuun kärähtämään. Metsissä kasvaneelle viikon oleilu kalifornialaisessa ihmisvilinässä on aika kova koettelemus. Onneksi joka puolella on autiomaa johon paeta.
Yritän tällä top 5:lla kuvittaa tuntemuksiani ja samalla vastata Tommin listaan.
The Red Hot Chili Peppers:illä on useampia kotikaupunkiinsa liittyvä lauluja (Out in L.A. , Magic Johnsson). Mutta mielestäni Californication kuvaa globalisaatiota ja sen omituisuuksia kertakaikkisen hienosti. Sen on myös mielestäni tarkka kuva siitä jokseenkin mielipuolisen maanisesta hedonismistä mikä tulee vastaan Los Angelesissä. Ja onhan tuo nimen sanaleikkikin hauska.
Malibu on varsin legendaarinen alue LA:ssa. 70-luvun alussa siellä kuuleman mukaan pyöri rock-tähtiä pilvin (heh) pimein. Courtney Loven räkäinen laulu on hyvä kontrasti nykyiselle siistille, rikkaiden nukkumalähiön rauhalle.
Waitsin hämärä puhelaulu Frank's wild years on vaikeampi selitettävä. Tarina tapahtuu alueella, jota kutsutaan Valleyksi. Se kuvaa, jotekin sattuvasti amerikkalaisen keskiluokan elämän harmautta, mikä on tietysti jotenkin paradoksaalista paikassa, jossa paistaa aina aurinko. Tämä laulu on minulle yhtäkuin Valley. Lisäksi tunnen erään Frankin, josta on minulle tullut laulun päähenkilö.
Brian Setzerin hieno Hollywood nocturne on kaunis laulu. Se siitä. Hollywood ei tosin mielestäni ainakaan nykyään ansaitse oodeja. No, menkööt.
A:n laulu summaa minun sekavan fiiliksen tuosta omituisesta kaupungista. Ja lauletaanhan siinä myös Tyynestä merestä, joka on Los Angelesin parhaita asioita lentokentän lisäksi.
2 kommenttia:
Hyvin perusteltu lista. Johtuisikohan suhtautumiseromme ko. paikkaan siitä, että en ole paikalla visiteerannut... toki ja tietysti. Muistan kyllä tuon "disneyficationin" olleen hieno minustakin - ainakin joskus ja musiikkivideona. Mutta miksi RHCP on jämähtänyt paikoilleen kuin tervassa tempoileva kapitalistisika?
Jospa pojat ovat käyttäneet luovuutensa loppuun. Varmasti listojemme erilaisuuteen vaikuttaa kokemustemme erilaisuus. Siinä lienee tämänkin Blogin mahdollinen pelastus. Eläköön ristiveto!
Lähetä kommentti