Taas hyppään istuimelle, polkaisen pedaalin lattiaan ja pusken tielle. Kun lähtö on lähellä, alkavat biisit kaikua tyhjässä pääkopassa. Kotimaisten road-elokuvien intensiivinen katsominen pakottaa minut kirjaamaan tänne suomalaisia biisejä, joissa matkaan lähtemisen pakko, jonkinlainen kulkuriperintö, määrittää koko elämää. Tärkeintä on lähteminen, tärkeintä on liike, joka on päämäärä. Liikkeen suomaa riippumattomuuden tunnetta käsitellään näissä biiseissä kovin erilaisista lähtökohdista ja näkökulmista. Kaikkia niitä kuitenkin yhdistää liikkeen korvaamattomuus, tyhjän tilan avautuminen silmien eteen – ja vasta toiseksi jonkin liikkeen takaisen päämäärän saavuttaminen. Sellaista on matkanteko, käveleminen, juokseminen, pyöräileminen, mopoileminen, skootteroiminen, motskaroiminen, autoileminen, traktorointi, junitse eteneminen jne. Sellaista on filosofia.
1. Viikate: Leimu (Surut pois ja kukka rintaan, 2003)
2. Tehosekoitin: Pakko päästä pois (Pakko päästä pois –ep)
3. Kauko Röyhkä: Etsijät (Etsijät, 2002)
4. J. Karjalainen ja mustat lasit: Mä meen (Varaani, 1986)
5. Pohjannaula: Matkalaulu (Kivi, 1998)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti