En vastusta partureita, mutta siitä huolimatta on Crosby, Stills, Nash & Young:in Almost cut my hair soinut päässäni koko viikon. CSN&Y on minulle tullut tutuksi Neil Youngin kautta. Ajan myötä olen oppinut ymmärtämään millainen Superbändi se on ollut, siis hyvässä ja pahassa. Isoja ego, loistokasta elämää, Upeita biisejä, järjetöntä huumeiden imurointia ja lapsellista riitelyä.
Olen pitkästä aikaa kuunnellut tätä apteekkarien suosikkia. Se taisi lähteä liikkelle vitsistä: Kaverini oli huomannut jääkiekon olympia finaalin katsomossa Neil Youngin ja kentällä hääri pelaajat nimeltään Crosby ja Nash. Kaverini tuumasi,että enää puuttu Stills niin vanhat hörhöt olisi kaikki kasassa. Dejà Vu albumilta löytyy tämä klassikko, joka on minusta kertakaikkisen hieno hippihörhön taistelulaulu, niin tai siis peräksiantamattomuuden julistus, luomuhiusten ylistys... tai jotain... Rauhaa kaverit.
Olen ollut aina tämmöinen sekundahippi. Synnyin keskelle hippien kulta-aikaa, joten olen vasta teini-ikäisenä, paljolti elokuvien ansiosta, innostunut 60-luvun lopun musiikista. Joskus olen jopa ajatellut, että taisin syntyä parikymmentä vuotta liian myöhään. Onhan se toivotonta maailmanparannusta näin jälkeenpäin katsoen, mutta toisaalta jos antaisi kyynisyyden viedä kokonaan, olisiko sekään paljon parempaa? Joten annan hiusteni kasvaa, ainakin henkisesti.
JuuTuubista löytyy tälläinen mielettömän hieno live-taltionti, jossa suuri sankarini Niilo rykäiseen pari komeaa sooloa. Hienoa nähdä kuinka soittaessaan Stills ja Young pystyvät soittamaan yhteen vaikka tässä vaiheessa lavan ulkopuolella oli toisin. Laitan myös linkin Spotify:hyn niille, jotka haluavat kuulla albumiversion. Voin myös toimia hippihengessä apteekkarina, jos joku haluaa tykittää Spotify:ta...
Muita hiuksianostattavia klassikoita löytyy täältä.
Ja se Spotify annos täältä.
