Täysi, tyhjä taulu

Tabula Rasan Ekkedien tanssi (1976) on taiturimaista, puhuttelevaa suomeksi laulettua progea. Mitään eepistä, loputonta maalailua se ei kuitenkaan ole: progressiivisuus tarkoittaa Tabula Rasan yhteydessä ennemminkin “pelkkää” taiturimaisuutta, mikä taas tarkoittaa sitä, että pitkiin kehittelyihin liian kärsimätönkin voi päästa tässä tyhjässä taulussa oikean (!) musiikin makuun.

Taiturimaisuus tarkoittaa nykypäivän tulokulmasta ennen muuta Heikki Silvennoisen kitarointia. ”Omantunnon rukouksen” kitarasooloa kuunnellessa voi todellakin todeta: ”Kylä lähtee!” Tässä vuoden 1976 livetaltioinnissa Heikki on vielä hieman ujo, mutta kitarassa telmivät sormet eivät. Laulun loppu on yhdenlainen tiivistys siitä, mitä melodisuus progessa tarkoittaa.

Kiinnostavaa suomalaisessa progessa sen kulta-aikana 1970-luvun alkupuolella oli muusikoiden pomppiminen orkesterista toiseen. (Tämä ei suinkaan koskenut vain meikäläisiä yhtyeitä.) Videossa etualalla oleva laulaja Jukka Leppilampi siirtyi kangasalaiseen Tabula Rasaan kuopiolaisesta Finnforestista. Leppilammen taito gospelin saralla kuuluu ”Omantunnon rukouksessa” vahvana. Ja kyllä… hän on Mikko Leppilammen isä.

Muuta pyhää (tai ainakin) klassikkotavaraa löytyy täältä.