Jatkan viime sunnutain teemaa; kotimatkaa odotellessa. Pyöräilin viime sunnuntaina lahden reunaa, johon Shenzhen rajoittuu etelässä. Lahden rantaa on jätetty puistovyöhyke johon kuuluu myös mangrovemetsän rippeet. Sinne oli päättänyt pyöräillä, koska oli harvinaisen kirkas ilma. Auriko paistoi täydeltä terältä ja minä valuin hikeä. Siinä pyöräilessäni ja ulkoilevia kiinalaisia väistellessä kuuntelin musiikkia 70-luvun soittolistalta, jonka olen Spotifyhin kokoillut. Kun huomasin kuuntelevani Leon Russelin Stranger in a strange land -biisiä, hymyilin. Laulu kertoi minusta juuri sillä hetkellä. Olen muukalainen oudossa maassa. Leon tuskin lauloi minusta, mutta se ei haittaa. Onhan minulla enää pari viikkoa jäljellä ennen kotimatkaa.
Muita outoja sunnuntain muukalaisia voi kuulla täältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kuoro on kovin seiskytlukuista (en pitänyt niistä silloin enkä nytkään), mutta itse leon ja biisi ovat kiinnostavan kuuloisia.
Ps. Etsipä muuten käsiisi Guy Delislen sarjakuvaromaani Shenzhen.
En muista tätä kuulleeni ,mutta Leon Russellia muuten joskus.Hyvältä kuulostaa tuo pyöräilyilma;varmaan yhtä kuumaa kuin täällä minun nurkillani;D
Tuima: Olen sarjakuvan nähnyt mutten ole vielä tohtinut hankkia. Oikeastaan en ole uskaltanut. Voisi tuntua liiankin masentavalta. Kuoron 70-luku soundi on makuasia. Itse pidän tuosta soundista.
Yaelian: Voisin kuvitella, että lämpötilat Lähi-idässä on jokseenkin samoilla lukemilla. En tiedä millainen ilman kosteus sielläpäin on, mutta täällä se on aika sietämättömän korkea välistä.
Haikeutta ilmassa! Tämä on kyllä superkomea biisi.
Lähetä kommentti