Olen tällä viikolla opetellut rämpyttämään ukulelellani Led Zeppelinin Stairway to heaven:iä. Se on niitä biisejä joita jokaisen itseään kunnioittavan sunnuntairämpyttelijän tulee osata. Tätä voin sitten tapailla, kun käyn kuolaamassa seuraavaa ukuleleäni. Tai siis... no, ensin pitää tarkistaa liikkeen ohjeistus:
Nuorena miehenä Stairway oli ehdottomasti yksi parhaista Zeppeliinin biiseistä. Sitä kuunnellessa tuli aina haikailtua, että osaisipa soittaa noin hienosti. Teinin itsekriiittisyys esti opettelemasta. Vanhemmiten alkaa ymmärtää miten turhaa on murehtia muutamasta päin seiniä soitetusta soinnusta.
Nykyään Rain song kuullostaa paremmalta, kuin nuorena. Se taisi olla liian rauhallinen nuorelle malttamattomalle korvalle. Tänään viipyilevä, kiireetön soitto on nautinto. Sen ilmavuus ja kaihoisa tunnelma sopii mainiosti sunnuntaille. Se toimii samalla logiikalla kun Stairway: Aloitetaan pienestä ja keveästä tunnelmasta ja jatketaan rehdillä rytinällä.
Muita soitinkauppiaan painajaisia voi tapailla täällä.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
No Stairway
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Olen aina pitänyt Rain Songista, tänäkin sunnuntaiaamuna (heräsin myöhään...) tämä soi kauniina.
Pistähän joskus video nauhoittamaan, kun soitat ukulelea, olisi kiva nähdä/kuulla.
Mikähän mun musiikkikorvissa on tänään, kun mikään ei oikein innosta. Kaunista, joo. Vähän tylsää, joo. Anteeksi.
Stairway heaven oli uskomattoman upea ja on vieläkin. Tämä oli hyvä, samankaltaista tunnemaa
Rain song sopii hyvin tähän päivään. Komeaa menoa.
Jännä upotus tuossa videossa. Pääsi vielä kuulemaan sen toisenkin biisin :)
Klassikkokamaa koko bändi!
SusuPetal: Kiitos, mutta en usko kenenkään oikeasti haluavan kuulla rämpyttelyjäni.
Tuima: Ei aina voi kaikesta pitää. Eikä tarvitse.
Ari: Kyllä isolla Koolla
Lepis: Taitaa olla Juutuubi uusi ominaisuus?
Lähetä kommentti