Aamulla olimme koko perheen voimin reippaalla kävelyllä Järvenpään Lemmenlaaksossa, jossa keltaisenaan lehdistä maannut maa alkoi soittaa päässäni Viikatetta. Pitkään aikaan en ole Viikatetta kuunnellut enkä voi sitä tehdä heti nytkään sillä tavalla kuin haluaisin. Tässä on hieno instrumentaali vuoden 1998 debyytti-ep:ltä Vaiennut soitto. Syksyisen jämerästi laahaava laulu on samanniminen. Viikate lienee ollut valintani aiemminkin, mutta mitäs siitä. Ties vaikka olisi ollut sama laulu joskus... mutta mitäs siitäkään, sillä tästä ei syksyntulo parane.
Muuta vastaavaa napsahtaa tästä.
6 kommenttia:
Liian raskasta näin sunnuntai aamuun
Tässä on jotenkin perisuomalainen poljento, tulee häivähdyksenä mieleen Kaustisen Purppuripelimannit ym. Pidin, kome kappale. Jonkin verran eli hyvin vähän Viikatetta olen kuunnellut, joten ei uppo-outo bändi. Voit soittaa useamminkin.
Pidän Viikatteesta. Siinä on jotain, joka uppoaa minuun täysillä, ehkä voima, melodraama ja melankolia.
Tämä oli nyt aivan muuta kuin mitä täällä tänään odotin kuulevani... ;)
Viikateen tuotannosta yksi hienoimpia.
Kiitän kaikkia kommenteista. Enpä ehtinyt/muistanut eilen illalla palata tähän. Kotiin päästyäni oli alettava leipomaan ja lämmitämään pönttöuuneja. Viikatemeininkiä siis. Ja kyllä, tämä on toinen persoonallinen suomalaisorkesteri 1990- ja 2000-luivun tarjonnassa. Toinen on... no tietenkin... mikäs muukaan.
Pian onkin tulossa sitten Viikatevitonen.
Lähetä kommentti