Olen sunnuntaiklassikoiden yhteydessä mennyt lupailemaan top 5:sta sekä John Lennonin että Bob Dylanin tuotannosta. Koetan nyt suoriutua kerralla molemmista lupauksista. En tiedä kuinka paljon on tehty vertailevaa tutkimusta herrojen tuotantojen välillä. Tässä tulee yksi epätieteellinen. Jos olisi pakko valita 60-luvulla uransa aloittaneista musiikintekijöistä merkittävimmät, on varmaa, että Dylan ja Lennon olisivat kärkisijoilla.
Mielestäni Dylanin Ja Lennon tuotannossa on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä, vaikka herrat ponnistivatkin erilaisten esikuvien takaa. Dylan aloitti uransa jatkamalla Woodie Guthrien viitoittamaa polkua, kun taas Lennon ja The Beatles aloittivat varsin suoraviivaisesti rockista. Molempien musiikilliseen kasvatukseen kuului kuitenkin kaikenlainen musiikki, jota radiosta saattoi kuulla 50-luvulla.
Toinen tärkeä yhtäläisyys on laulujen kantaaottavuus. Molempien lauluja on laulettu mielenosoituksissa. Mielenkiintoista on, että Dylanilla kantaaottavat laulut (suuremmaksi osaksi) ajoittuvat uran alkupäähän, kun taas Lennon kirjoitti radikaaleimmat laulunsa Beatles-uran lopulla ja sen jälkeen. Poliittisessa osallistumisessa he myös eroavat toisistaan. Dylan ei halua leimautua minkään liikkeen esilaulajaksi, kun taas Lennon oli näkyvä sodanvastaisen liikkeen edustaja.
Suurin ero Bobin ja Johnin välillä on, ehkä se, että Bob on musiikintekijänä kameleontti, joka mukautuu ajan mukana poimien mielenkiintoisia vaikutteita sieltä täältä. Johnilla oli minusta koko uransa ajan oma tyyli jossa hän pitäytyi varsin tiukasti. Myös sanoitustyylit poikkesivat toisistaan huomattavasti. Bob on ollut aina mestarillinen sanoittaja, joka kiertelee ja kaartelee aihetta moniulotteisesti ja usein monisanaisesti. Hänen ilmaisunsa muistuttaa monesti beatrunojen maanisia, hengästyttäviä purkauksia. John on kiehtova sekoitus suoraviivaista proosaa ja nokkelia (joskus psykedeelisiä) sanaleikkejä. Johnin lauluja kuunnellessa on aina varma, että sanat ovat tulleet suoraan sydämmestä.
Vain viiden parhaan valinta kummaltakin mestarilta on aika mahdoton tehtävä, mutta nämä olivat tällä sekunnilla mielestäni sopivat viitoset. Niistä voi havaita mainitseman yhtäläisyydet ja erot.
Bob Dylan:
1. Hurricane (Desire, 1976)
2. Knockin' on heaven's door (Pat Garret and Billy The Kid, 1973)
3. Like a rolling stone (Highway 61 Revisited, 1965)
4. I shall be released (Music from the Big Pink (The Band), 1968)
5. Rainy Day Women # 12 & 35 (Blonde on Blonde, 1966)John Lennon:
1. Imagine (Imagine, 1971)
2. Working Class Hero (John Lennon/Plastic Ono Band, 1970)
3. Instant Karma! (1970)
4. Jealous Guy (Imagine, 1971)
5. Woman is the Nigger of the world (Some Time in New York City, 1972)
5 kommenttia:
Hurricane olisi kovasti tyrkyllä munkin listalle, Like a rolling stone kolkuttelisi listaa myös. Kiinnostavaa tämä Dylanin ja Lennonin vertailu. lennon jatkoi siihen suuntaan mistä Dylan alkoi lipua pois?
En voi väittää, että Bobin lista ei kelpaisi. Johnin tekemisistä en sano paljonkaan: merkittävä osa pophistoriaa, mutta ei ole ollut m inulle tärkeä. Kuuntelen mieluummin jotain muuta.
Tuima: Ei kai voi vetää ihan niin suoria johtopäätöksiä näiden kahden herran välille, mutta joissakin suhteissa heidän uransa olivat toistensa peilikuvia.
Tommi: Ei kaikesta voi innostua. Tämä saattaa myös johtua ikäerosta. Vielä 70-luvulla Beatles soi kaikkialla. Tätä kautta John tuli tutuksi ja myöhemmin tärkeäksi.
Ei mieltymys/ei-mieltymys ainakaan tässä tapauksessa mielestäni johdu ikäerosta. Meidän ikäerommehan on vain 2,5 vuotta. Ennemminkin kyse lienee siitä, että toisin kuin sinä, minä en kotona Lennonia kuullut. Ensimmäinen tietoinen muistikuvani on vuodelta 1981, jolloin tanssin "Womanin" tahdissa kivan tytön kanssa :) Siispä ei ikäero, vaan ympäristö.
Voi olla näinkin. Vaikka joskus parikin vuotta saattaa tehdä eron. Mutta on luultavaa, että lähipiirin vaikutteet on todellinen syy mieltymyseroihimme tässä tapauksessa. Sattuma on mainio asia.
Lähetä kommentti