Tätä luonnonilmiötä kunnioittaen (ja kuulovauriota ennustellen) valitsin klassikon Depeche Moden tuotannosta: Enjoy the Silence. Nauttikaa. Hiljaisuudesta.
Muiden hiljaisten klassikoiden voi antaa kuiskia täällä.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
HILJAA, anteeksi.
Olen viime aikoina oppinut arvostamaan hiljaisuutta entisestään. Kiinassa melusaaste on aivan eri tasolla kuin harvaan asutussa pohjolassa. Täällä ihmiset eivät häiriinny kakofoniasta. Kaduilla autoilijat kuluttavat puhki torviaan, kaikenmaailman varashälyttimet vinkuvat väliin, alle ja päälle. Ihmiset huutavat melun ylitse toisilleen ja varmuuden vuoksi lähimarketin kaiuttimista tursuaa paikallista jarisillanpäätä. Jos vaikka kahvilassa puhelin soi ja puhelimen omistajaa ei huvita vastata on kaikkien mielestä kohtuullista antaa sen huutaa kaiken muun äänen lisänä. Ravintollassa keskustelun voimakkuus saisi mieskuoro huutajat kiristämään kumikravaattejaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
jeps. täytyypä kuunnella taas vaihteeksi enemmän Depeche Modea, jonkunlainen "jylhyys" miellytti kun tätä pitkästä aikaa kuuntelin.
Uteliaisuus heräsi sen verran että etsin käsiini tämän http://www.depechemode.fi/diskografia/
Apuva!!! Minusta melusaaste on niin kamalaa...ja miten ihmiset voivat sellaisessa ylipäätään elää??? Ostin juuri T-paidan, missä Kiroileva Siili huutaa HILJAA! :)
Ihana biisi, nam!
Rytmikästä hiljaisuudesta nauttimista. Mutta tässä sinulle haard staffia hiljaisuudesta nauttimiseen, John Cage ja 4:33:
http://www.youtube.com/watch?v=hUJagb7hL0E
Hiljaisuus merkitsee yhä enemmän mitä vanhemmaksi tulee. MOT.
Että tykkään David Gahanin äänestä, hän saisi minun puolestani laulaa vaikka kauppalistaa eestas, ja olisin taatusti tyytyväinen. Toki pojot myös muille Depeche Moden jäsenille.
Melusaaste on todella ärsyttävää, onneksi täällä Suomessa sellaista ei vielä ole. En ole oikein koskaan ollut DM musiikin ystävä ja tämäkin jää hieman vaisuksi.
Yes, vanhempi Mode uppoaa ainakin tänne hyvin, tämä Violator-osasto on vielä sitä parasta Modea. Tässä on juuri tuota mainitsemaasi jylhyyttä, Gahanin matala ääni ja kohkaamaton tulkintatapa sopii viileisiin konesaundeihin niin mainiosti.
2000-luvulla bändi on minusta harmillisesti jämähtänyt ja alkaut ukkoutunut. Näin heidät livenä viime kiertueella Hartwall Areenalla ja keikka oli valitettavasti melko tylsää seurattavaa, lavalla tuntui olevan turhankin mukavaa ja riskittömän verkkainen meininki, vanha särmä loisti poissaolollaan. :/
Tässä biisissä on muuten mainio video, se jossa Gahan kulkee kruunu päässä ja kuninkaanviitta hartioilla pitkin maita ja mantuja helletuoli kainalossa. Kiitos Anton Corbijnin outojen ideoiden, Mode teki 80-luvulla paljon tuollaisia klassikkovideoita.
+Hyvä aihe postaukseen. Itse kävin tänään kuuntelemassa hiljaisuutta sumuisella suolla keskellä metsää. Muuta ei kuulunut kuin tuulen kohina suon reunan puissa ja välillä korpin kronksuttelua ja tiaisten tii-tii-tiititystä.
Tämä on sitä ihan kivaa musiikkia. Aikoinaan tosi kovaakin. Ymmärrän kaipuusi hiljaisuutta kohtaan. Teemaan sopisi myös päivän bändini tutkielma: Silence & I.
Lähetä kommentti