CMX-niminen kotimainen orkesteri julkaisee ensi viikolla 13.albuminsa, jonka nimi on Iäti. Siksi klassikkoni tänä sunnuntaina osuu kyseiseen orkesteriin. Tehtävä, joka minulle osuu, ei ole helppo, sillä voisin valita CMX:ltä helposti ainakin kolmekymmentä laulua.
CMX on helppo leimata elitistiseksi ja vaikeatajuiseksi. Toisaalta yhtälailla muutamia kymmeniä yhtyeitä voi perustellusti moittia riman alittamisesta. Yhtä perustellusti voi kuitenkin väittää, että CMX on osoittautunut merkittävimmäksi suomalaiseksi rockyhtyeeksi 1990-luvun alusta lähtien. Ensimmäinen albumi Kolmikärki ilmestyi 1990, mutta viimeistään Aurinko (1992) asetti suosioon johtavan polun.
CMX on oikeastaan myös kurja orkesteri, sillä niin monet haluavat kuulostaa samalta. Voisi jopa väittää, että CMX:ää matkien on tehty tässä maassa niin paljon paskaa radisoittohuttua, että oksat pois. Tämä on ikävää, mutta myös osoitus orkesterin merkityksestä. Niin, ja onhan bändi nyt jo 26-vuotias. Matkimaan pyrkineet ovat epäonnistuneet kenties kaikessa, mutta varsinkin sanoituksissa. A.W. Yrjänän kaltaista runollista rocktaituria ei ole toista. Tarkoitan sitä, että laulussa on jotain sanottavaa, joka saattaa vaatia jotain myös kuulijalta.
Klassikoksi asetan esimerkin, joka julkaistiin ensimmäisen kerran ”Minne paha haudattiin”-singlen (2002) bonusbiisinä: ”Ehdota jotain parempaa” on siis albumien ulkopuolinen julkaisu. Laulu sai nimensä kuulemma siitä, että nimeä pohdittaessa kitaristi Timo Rasio pyysi koko ajan ehdottamaan jotain parempaa. Hiton osuva nimi silti ja siksikin. Ja laulu... kenelläkään muulla ei tässä maassa olisi varaa jättää moista kultakimpaletta b-viisun asemaan. Laulu on julkaistu myös 3cd-kokoelmassa Cloaca Maxima II (2004), jonka yksi levy on koottu 16:sta sinkuissa julkaistusta bonusbiisistä. Ällistyttävää kuultavaa.
"Me olemme kaikki kuolleita", ainakin jos vertaamme itseämme spektaakkelin yhteiskunnan meille syöttämiin kuviin. Mutta voimmeko tehdä muuta? Vaikeata se ainakin on. Siksi laulu avautunee melko pessimistisenä, joskaan ei lopun kuolemaväittestä huolimatta fatalistisena. Ehkä laulu on hätähuuto, komea hätähuuto.
Muut ällistyttävät klassikot löydät täältä.
CMX on helppo leimata elitistiseksi ja vaikeatajuiseksi. Toisaalta yhtälailla muutamia kymmeniä yhtyeitä voi perustellusti moittia riman alittamisesta. Yhtä perustellusti voi kuitenkin väittää, että CMX on osoittautunut merkittävimmäksi suomalaiseksi rockyhtyeeksi 1990-luvun alusta lähtien. Ensimmäinen albumi Kolmikärki ilmestyi 1990, mutta viimeistään Aurinko (1992) asetti suosioon johtavan polun.
CMX on oikeastaan myös kurja orkesteri, sillä niin monet haluavat kuulostaa samalta. Voisi jopa väittää, että CMX:ää matkien on tehty tässä maassa niin paljon paskaa radisoittohuttua, että oksat pois. Tämä on ikävää, mutta myös osoitus orkesterin merkityksestä. Niin, ja onhan bändi nyt jo 26-vuotias. Matkimaan pyrkineet ovat epäonnistuneet kenties kaikessa, mutta varsinkin sanoituksissa. A.W. Yrjänän kaltaista runollista rocktaituria ei ole toista. Tarkoitan sitä, että laulussa on jotain sanottavaa, joka saattaa vaatia jotain myös kuulijalta.
Klassikoksi asetan esimerkin, joka julkaistiin ensimmäisen kerran ”Minne paha haudattiin”-singlen (2002) bonusbiisinä: ”Ehdota jotain parempaa” on siis albumien ulkopuolinen julkaisu. Laulu sai nimensä kuulemma siitä, että nimeä pohdittaessa kitaristi Timo Rasio pyysi koko ajan ehdottamaan jotain parempaa. Hiton osuva nimi silti ja siksikin. Ja laulu... kenelläkään muulla ei tässä maassa olisi varaa jättää moista kultakimpaletta b-viisun asemaan. Laulu on julkaistu myös 3cd-kokoelmassa Cloaca Maxima II (2004), jonka yksi levy on koottu 16:sta sinkuissa julkaistusta bonusbiisistä. Ällistyttävää kuultavaa.
"Me olemme kaikki kuolleita", ainakin jos vertaamme itseämme spektaakkelin yhteiskunnan meille syöttämiin kuviin. Mutta voimmeko tehdä muuta? Vaikeata se ainakin on. Siksi laulu avautunee melko pessimistisenä, joskaan ei lopun kuolemaväittestä huolimatta fatalistisena. Ehkä laulu on hätähuuto, komea hätähuuto.
Muut ällistyttävät klassikot löydät täältä.
11 kommenttia:
Ohoh, noin vanha on jo tuo yhtye,enpäs olisi ajatellutkaan.Sanat ovat aika hurjia.En kauheasti tästä pitänyt,mutta pidän A.W.Yrjänän äänestä.
Harvakseltaan CMX:ää kuunnelleena sanoisin, että tämä on varmaan yhtyeen komempia kappaleita. Jotenkin sanoista varsinkin luettuna tulee mieleen Sauna-elokuvan kuvasto ja tematiikka, vaikka se hieman kaukaa haettua onkin. Mutta biisi, se on hieno kaikkine vanhan englantilaisen musiikin (ne huilut mitä lie) piirteineen. Yrjänä on kyllä sellainen rocklyyrikko, ettei toista samanlaista ole Suomessa ole.
Tuimaan oikeastaan paljon lisättävää. Laulun sanoissa on syvyyttä moneen biisiin, sovitus on loistava ja videokin oli ihan hyvä.
A.W omaa äänen, mitä voisi kuunnella loputtomiin..
Yaelian, sanat ovat hurjat, mutta yhteiskunta, josta ne kertovat, on vielä hurjempi.
Tuima, mehän olemme samaa mieltä!
Kari, video on luultavasti jonkun fanin tekemä, joten se tuskin on bändin oma näkemys. Yhden kiinnostavn ulottuvuudeb se biisiin kuitenkin lisää.
Kimmeli, A.W. on vuosien varrella oppinut koko ajan paremmaksi.
CMX ei oikein ole koskaan kolahtanut, mutta tässä biisissä huomaa ammattimaisuuden. Mieleen tulee jostain syystä kalevala
Allekirjoitan tekstisi lähes kaikilta osin. CMX on vaativa bändi, ihan minä tahansa hetkenä en pysty sitä kuuntelemaan. Siinä mielessä se toimii kuin paras taide aina: pakottaa pysähtymään, keskittymään, pohtimaan.
Titteleistä nillittäminen on tietenkin turhaa, mutta A.W. Yrjänä on runoilija. Hänen tekstinsä soivat ja rytisevät myös ilman musiikkia.
komia on, niinkuin CMX:n laulut tuppaavat olemaan.
Tämä oli niin marraskuuta! Alun upea folk-henkinen laulanta tapettiin loppuosassa aikas tehokkaasti. En tiedä tykkäsinkö yhtään vai suorastaan inhosin vaik bändi on suomitaivaalla ihan kelpo.
Aivan. CMX on yksi suomirockin klassikoista ja upeaa menoa. Tosin itse diggaan enemmän esimerkiksi Rautakanteleen tai Auran biiseistä, mutta tämä kipale on hieno.
Ari, Kalevala ei ehkä ole tämän laulun alatekstinä, mutta tunnelma on kyllä. Ja onhan Kalevala mukana useissa A.W.Y:n sanoituksissa. "Laulu palavasta linnusta" on tästä komein esimerkki.
Viides rooli, kyllä, hän on runoilija. Sitä hän korostaa päiväkirjassaankin. Minulle tekstit soivat kuitenkin lauluissa paremmin.
Panu, jep.
Lepis, ehkä elämä on turhan usein mainitsemaasi marraskuuta.
Vaiheinen, Rautakantele ja Aura ovat hienoja, mutta hienointa on se, että vaikka CMX tekisi mitä, se kuulostaa CMX:ltä. Myös tuleva levy, jonka pitäisi keveytensä ja popmaisuutensa takia poiketa aiemmistatodella selvästi.
Lähetä kommentti