sunnuntai 8. marraskuuta 2009

isä ja tytär



Isänpäivänä soitan klassikkopunkkia, jonka 15-vuotias tyttäreni valikoi levyhyllystä. Hän on jo jonkin aikaa käyttäytynyt kuin levyhyllyjen sisältö olisi ennakkoperintö. Mitä sinänsä on hauskaa katsella. Ja kyllähän siinä on isän ylpeyttä ilmassa, kun huomaa esim. Springsteenin (vinyyli)levyjen pyörivän tyttären käsissä. On tiukka kotikasvatus kantanut hedelmää. Eilen hän kertoi silloin tällöin ottavansa hyllystä umpimähkään levyjä kuunteluun ja valitsi yhden. Kätösiin jäi The Clash:in Combat rock. Ei minun suosikkini The Clash-albumeista, mutta sisältää silti muutaman helmen. Näistä valitsin Rock the Cashbah. Laulun, joka paranee vuosien mittaan ja ikävä kyllä sanoma ei tunnu vanhenevan.
Joudun tarjoilemaan sen oheisesta linkistä, koska The Clash näin haluaa:


Muut isänpäivän ilot voi kuullostella täältä.

14 kommenttia:

lepis kirjoitti...

Fiksu tytär!

Kuuntelin biisin ennenkuin luin tekstin ja hieman ihmettelin isänpäiväbiisiksi valintaa, mutta tarina selvitti kaiken. Ja loppujen lopuksi aivan kertakaikkisen hyvää klassikkokamaa! Ehdottomasti.

Timbuktun Dee & koirut kirjoitti...

Maailman tilanteen olessa mikä se nyt sattuu olemaan tää sanoitus noin kulttuurisesti pyyhki ohi... mikä tarkoittaa, ettei ymmärretty sanomaa.
Me oltais hurjasti huolissaaan vyötiäisestä. Niitähän asustaa vain Amerikan mantereella? Onko se joutunut Lähi-Itään? Kuinka sen lopulta käy?

Viides rooli kirjoitti...

Huvitti tuo tarinasi: että ennakkoperintönä... :-)

Tunnutan avoimesti: minä pidän The Clashistä. Rock the Cashbah rullaa mainiosti ja nosti mieleen hyviä muistoja. Thänkx!

SusuPetal kirjoitti...

Ennakkoperinnöksi vaan!

Piiska kirjoitti...

Ojoijj! Yksi Clash -suosikeistani!! ♥ Kiitos, kyllä nyt rullaa päivä mukavasti :D

Tuima kirjoitti...

Ilohan se on, kun jälkikasvulle kelpaavat omat suosikkibändit :). Clash kuuluu niihin harvoihin bändeihin, joista voin sanoa, että livenä nähty. Hyvin tämäkin vaan kulkee...

Tuima kirjoitti...

Isänpäivän kunniaksi tyttärellesi linkkivinkki tässä. Esiintyjät kertonevat miksi.

Vaiheinen kirjoitti...

The Clash on armoton klassikko. Hieno tarina ja biisi. Kyllä tällaisia valintoja kelpaa kuunnella.

panu kirjoitti...

Kiitos Tuima hienosta linkkivinkistä. Olen hieman kateellinen sinulle, koska en Clashiä aikanaan livenä nähnyt, mutta onneksi sentään Grohl ja Springsteen on tullut nähtyä tuosta porukasta.
Mukavaa, että on saanut jakaa Clash-iloa muillekin. :)

Eleanor Vatsa kirjoitti...

Kuultu on, nähty ei, ehdoton klassikko ja vastustamaton vyötiäinen!

Tommi kirjoitti...

Yritän kovasti vaikuttaa tyttäresi musiikkimakuun, mutta homma on sinulla nin hyvin hanskassa, että yritykseni lienevät turhia.

Clash on ihan kivaa, mutta ei oikeastaan ole koskaan tippunut minulle. Miksi?

Tuima kirjoitti...

Tommi, ihmettelyysi avainsana lienee punk?

panu kirjoitti...

Tommi, musiikkimakusi lienee liian raffinoitunut suoraviivaiseen punkkiin. Kyllä sinun sivistyshankkeesi kantava ainakin hedelmää. Billy Talentin uusi levy kuulemma pitäisi saada...

Tommi kirjoitti...

Ja sehän on punkkia... uuspunkkia.