Sapattilista

Sapatin kunniaksi Listaan mielestäni parhaat Black Sabbath biisit. Tutustuin ensimmäisen kerran tähän körttinuorten suosikki-inhokkiin, kun isoveljeni osti Never say die levyn. Hipgonsis:in suunnittelema kansi teki lentokoneista kiinnostuneeseen poikaan lähtemättömän vaikutuksen. Pidän edelleenkin kansien kummallisesta mystisestä tunnelmasta. Levykin kuullostaa edelleen hyvältä. Levy nimiraita on aika ylittämätön ja harvinaisen nopea Sabbath-biisiksi, jotka yleensä on sellaista suomalaista virrenveisuutempoa hitaampia. Kuuntelin Sabbathia sen verran tiivisti, että tilasin postimyynnistä college-paidan, jossa bändin nimi oli sommiteltu kivasti ristinmuotoon (mitähän vanhempani mahtoivat ajatella). Halusin siis muidenkin tietävän, että Black Sabbath on kova bändi. Pistin paidan päälleni myös 8. ja 9. luokan luokkakuviin, koska paita oli minusta niin hieno. Todella upea "Fashion Statement". Näihin aikoihin koulukaverini perustivat bändin nimeltä Lady Evil. He soitteliva AC/DC:tä, Black Sabbathia ja muiden bändien hevibiisejä (en muista kirjoittivatko koskaan yhtään omaa laulua). Koska olin varsin hyvä englannissa ja omistin Sabbath Bloody Sabbath levyn, osakseni tuli kaivaa nimibiisin sanat, kun he halusivat opetella soittaamaan sen. Kuuntelin kymmeniä kertoja laulun läpi yrittäen saada selvää Ozzy:n rääkymisestä. Suosikkini tällä levyllä on kuitenkin levyn päättävä proge-henkinen Spiral Architect.

Jossakin vaiheessa pikkuveljeni osti Master of reality albumin. Sen aloittavan Sweet leafin sanoma ei onneksi auennut vaikutuksille alttille nuorukaiselle, mutta biisin aloittama yskäisy oli nuoresta pojasta sairaan hieno tapa aloittaa biisi. Sitä paitsi isoveljeni osasi jäljitellä tuota yskäisyä varsin uskottavasti.

Paranoid on hieno biisi. Sanoitukselliseti niin mainio, ettei sitä kertakaikkiaan pysty vakavalla naamalla kuuntelemaan. Tietysti teini-ikäisenä se ei naurattanut, vaan tuntui totiselta taiteelta. TeHo on myöskin ansiokkaasti sen kasetille örissyt. Siksikin se on tärkeä tuotos minulle.

Teini-iän jälkeen olen kuunnellut bändin levyjä aika harvoin. En milloinkaan innostunut Ronnie James Dio:n aikaisesta Sabbathista, enkä sen enenpää Ozzyn sooloilustakaan piitannut, paitsi nyt ehkä siitä realitysarjasekoilusta. Viime viikkoina olen kuitenkin pitkästä aikaa soitellut näitä sulosäveliä. Syynä tähän vanhojen lämmittelyyn on kukas muu kuin Tommi, joka osti hienon Past Lives levyn. Joten tartuin pirua sarvista ja soitin kaikki vanhat lempparini läpi. Mukaan lukien popahtavan It´s alright:in. Kiitos Tommi.

1.Never Say Die (Never Say Die)

2. Paranoid (Paranoid)

3. Spiral Architect (Sabbath Bloody Sabbath)

4. Sweet Leaf (Master of Reality)

5. It´s Alright (Technical Ecstacy)