Olen viime aikoina intoillut Jorma Kaukosen akustisesta musiikista. Jopa niin paljon, että vaimo on joutunut huomauttamaan "ainaisesta countryn rytkeestä". Aikaisemmin olen oikeastaan vain kuunnellut Jorman soittoa Jefferson Airplanen levyillä ja ihmetellyt, että ompa äijällä suomalaisen kuuloinen nimi. Jokin aika sitten eräs kitaraa soittava ystäväni kehui Jorman Blue Country Heart levyä ja lainasi sitä minulle. Olin välittömästi myyty. En ole aivan yhtä varma kuin Tommi asiasta (väittäessään Frippiä maailman parhaaksi kitariksi), mutta minusta Jorma soittaa kitaraansa erittäin taidokkaasti. Joka kuuluu myös valitsemallani sunnuntaiklassikollakin. Siinä hän soittaa Jack Casadyn kanssa loistavan Mann's fate biisin, joka on duo ensimmäiseltä levyltä vuodelta 1970. Valitsin kyseisen laulun osittain siksi, että sain tällä viikolla kyseisen Hot Tunan ensi levyn postissa (tilattuani sen netistä). Juutuuppivideo on suurin piirtein levyn julkaisun ajoilta, jota todistaa myös Casadyn hilpeä ulkoasu. Mutta siitä huolimatta kundit vetäisevät biisin virtuoosimaisesti. Itse levykin on äänitetty keikalta ja on hieno muistutus siitä, miten spontaanisti rock-musiikkia on joskus tehty.
P.S. Kestoltaan tämä ei ole ihan niin pitkä kuin Tommin tämän sunnuntainen valinta.
P.P.S. Muuta sunnuntain valitut löytyvät täältä.
8 kommenttia:
Kaukonen valittiin Rolling Stone -lehden sadan parhaan kitaristin listalle 54. sijalle 2000-luvun alussa. Hyvä saavutus! Liityin oitis Jorman FB-faniryhmään.
Aikasen yllättävää ettei Hot Tunaa ja Kaukosta ole klassikoissa soiteltu tähän mennessä. Onneksi korjasit tilanteen!
Ja varsin hyvään suuntaan olet lähtenyt itseäsi sivistämään tämän rokn' rollin suhteen, tosin tuossa oli tiettyjä latino säveliä kuultavissa.
Hot Tuna -nimenä aiheutti muinoin hilpeitä kiljahduksia.
Tämä on hyvä! Tätä kuuntelee mielellään, kiitos kovasti valinnasta!
JA Rolling Stone -lehti ei voi olla väärässä. Jorman näppäilytekniikka on kertakaikkisen hieno. Olen lepiksen lailla kuunnellut noita latinoviitteitä ja miettinyt ovatko ne tahattomia vai tahallisia.
Todellisia virtuooseja ovat videon miehistä molemmat. Casadynkin soittotekniikka on ihailtavaa. Ei joka jätkä soita bassoa kuin sooloinstrumenttia.
Casadyn "myöhäinen" Dream Factor (2003) on myös kelpo levy, jolla soittavat muusikot ovat Kaukosta myöten mahtavia.
Tämä oli kyllä hienoa. Hyvä Suomi ja - Ruotsi... mainitsemani Casadyn levyn viimeinen biisi on "Sweden". Heh.
Kerrassaan nautittavaa.
Aivan huikeata settiä. Radiosoittolistapaskan (hieno sana!) nykymaailmassa tämä erottuu jykevänä todisteena aidon musiikin voimasta. Ja vaikka Kaukonenkin on törkeän kova, niin silti Casadyn bassottelu on kaiken ydin ja perusta. Ilman bassoa tämä biisi ei lähtisi samalla lailla lentoon.
Totta. Minusta Kaukosen Jorman taito kuuluu usein siinä, että hänellä on taito antaa muille tilaa biiseissään. Radiosoittolistapaska on komea sana.
Lähetä kommentti