Olemme Perheen kanssa lähdössä lomalle Englantiin. Ajattelin kunnioittaa lomaisäntiäni top 5:lla. Ja mikäs sopivampaa kuin heittää viiden listaus The Beatlesin lauluista. Sillä mikä on englantilaisempaa kuin The Beatles? Paitsi tietysti, kriketti, englantilainen aamiainen, bitter tai Wayne Rooney.
Kun tätä ajatusta kääntelin päässäni, tuli mieleeni, että kaikista mielenkiintoisin The Beatles listaus tulisi covereista (mikähän olisi sopivin suomenkielinen vastike coverille: versio?). The Beatles on popin kivijalka, jonka päälle kaikki rakentavat. Voi tietysti olla, että enää harva bändi aloittaa tapailemalla Lennon-McCartney hittitehtaan tuotteita. Rockin vallankumous syö lopulta omansa.
Yesterday lienee yksi eniten kuultu biisi maailmassa. Sen voi yhtä hyvin kuulla intialaisen loistohotellin aulapianosta kuin ruotsalaisen katusoittajan kitarasta. Myönnän, että en ole koskaan ollut mikään yltiöpäinen The Beatles fani. Olen kait liian nuori siihen, mutta olen kuitenkin pitänyt monista heidän lauluistaan (etenkin Sergeant Pepper's lone hearts club band -levystä ja sen jälkeisestä tuotannosta). Ja arvostan heidän osuuttaan pop- ja rock-musiikin saralla. Voin huoleta yhtyä The House of Loven laulun, Beatles and the Stones, sanoihin: "The Beatles and the Stones, sucked the marrow out of bone, put the V in Vietnam, The Beatles and the Stones made it good to be alone"
1. The Grateful dead: Hey Jude ( Filmore East 2/11/69, 1997)
Tämä tuli vastaan kuunnellessani töissä Spotify:stä löytyviä Deadien live levytyksiä. Se on bändille ominainen pöllyissä horjuva tulkinta, joka saa hyvälle tuulelle.
2. Peter Frampton: While my guitar gently weeps (Now, 2003)
Tämä on yksi todellisista The Beatles suosikeistani. Tämä on myös löytynyt Spotifyn ansioista. Peter Framptonin tulkinta on oivallinen. Hän on jopa uskaltanut soittaa Claptonin alkuperäisestä poikkeavan soolon.
3. Joe Cocker: With a little help from my friends (With a Little Help from My Friends, 1969)
Joe Cocker on armoitettu tulkitsija. Kun Joe rääkyy pärjäävänsä kavereiden avulla, alkaa kovimmankin kapitalistin sydämessä kaihertaa kaipuu parempaan maailmaan ja kukkapaidat miestenvaatehtimossa näyttää houkuttelevilta.
4. U2: Helter Skelter (Rattle and Hum, 1988)
Bono aloittaa biisin huutamalla: "this song Charles Manson stole from The Beatles...we're stealing it back". Sen jälkeen on lukemattomat rockpoliisit ja -kriitikot väitelleet mitä Bono halusi tällä repliikillä kertoa. Itse olen aina ajatellut, että sillä kommentilla Biisi tuli ikäänkuin puhditettua menneestä liasta.
5. Sensuuri: Back in the USSR (HilseLP: Suomen suursuosikit samalla levyllä)
Mielestäni Back in the USSR on kaikkien aikojen parhaita pastisseja. Se samalla kunnioittaa Beach Boys:ien tuotantoa ja nauraa päin naamaa. Sensuurin tulkinta on punkille ominaisesti räkäinen, mutta samalla esikuvia kunnioittava. Mielestäni tunnelma on kuin vallankumousjohtajien vaimojen kahvikutsuilla. Ihana ironia.
Lista löytyy Spotify:sta (jota käytin häpeilemättä näiden helmien kalastuksessa):Fab 4 + 1
P.S. Kesäpalkintona parhaasta kommentista on edelleen jaossa Spotify kutsu.
P.P.S. Kuten Tuossa the House of Loven laulussa mainittiin; ei Beatlesia ilman Rollareita. Mutta Rollarit on virkaveljeni heiniä. Wink, Wink, Nudge, Nudge, know what I mean?
4 kommenttia:
Yes, suits you sir. I know what you mean. But my list of RS covers will take some time.
Have a nice trip to London and to the holier parts of the same island.
Kiitos. Mukavaa kehittelyä Rollareiden parissa...
1. De Danann: Hey Jude
2. Stereophonics: Revolution
3. Eddie Vedder: You've Got to Hide Your Love Away
4. Aimee Mann & Michael Penn: Two of Us
5. Eero, Jussi & The Boys: Kaikki rakkauteni
Mukavaa matkaa!
Kiitos toivotuksesta. Matka oli mukava. Mielenkiinoinen listaus. Eero, Jussi ja loput jampat tosin vähän tökkii, mutta se lienee rockpoliisin ahdaskatseisuutta.
Lähetä kommentti