torstai 6. marraskuuta 2008

Vi kommer aldrig att...


Tänään voi laatia vain yhdenlaisen listan. Vaikka en kenties haluaisi, on lähdettävä Ruotsiin tai ainakin luovittava ruotsin kielen hetteikössä. Pakkoruotsin ja ruotsalaisuuden päivänä olen jo ehtinyt varmistaa, että hyllyni ei pursua moisella kielellä esitettyä musiikkia. Joku rajahan on oltava, millä hyllynsä täyttää. Abba on silliä ja Ruotsista, mutta vaikka he olisivat lirauttaneet laulunsa ruotsiksi, en olisi heitä listalleni päästänyt. Itse asiassa he eivät tule ikinä mahtumaan yhdellekään listalleni. Englanniksi esitettyä länsinaapurista löytyy, mutta kerran vuodessa on ihmisen sukeltaminen sinikeltaiseen veteen tässäkin maassa. Mikä ei tapa, vahvistaa - tai jotain sinne päin.

Mutta Ruotsi, tuo ammoinen valtiaamme, tarjoaa jotakin, mitä meillä ei ole, vaikka Sir Elwoodin hiljaiset värit jollain tapaa samoilla apajilla on ollutkin. Levyhyllystäni ei löydy muuta ruotsiksi jodlattua kuin Bo Kaspers orkester. Mutta se kyllä riittää täksi päiväksi. Listaan Bo Kaspersin topvitosen ja voimme sopia, että listaan tämän siksikin, että Panu on menossa tässä kuussa vielä näiden keskiolutjatsia runkuttavien keikalle. Itse olen nähnyt heidät kaksi kertaa ja täytyy sanoa, että lavalla he ovat, jos eivät ilmiömäisiä, niin erinomaisia ainakin.


1. Vi kommer aldrig att dö (”Amerika”, 1996)
2. Hon är så söt (På hotell, 1994)
3. Bara för din skull (Vilka tror vi att vi är, 2003)
4. En tur på landet (Kaos, 2001)
5. En jävel på mitt öra (I centrum, 1998)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hah, sinä olet ilmeisesti niin nuori ja toisaalta sopimattomasti vanha, ettet voi pitää Abbasta. Putoat siis fanilaumojen väliin. Kyllähän Karspersia kuuntelee, joskus ja joitakin kappaleita.

Tommi kirjoitti...

"Sopimattomasti vanha"? Abba kuuluu samaan ruotsinlaivaosastoon kuin Boney M. En oikein jaksa niistä kumpaakaan, en edes camp-huumorina. Niistä on tullut eräänlaisia englanniksi laulettuja finnhitsejä, jotka tätänykyä tuottavat enimmäkseen myötähäpeää.

Anonyymi kirjoitti...

Abbasta ja Boney M:stä ei voi oikein verrata. Sopimattomasti vanha = ehkäöAbba ei ole ollut unilaulujasi vanhempien olohuonessta kaikuvilta vinyyleiltä kuultuna. Minä taas kuulun niihin, joiden kaseteilla on pauhannut niin Abba kuin punk ja voit hyvin arvata kumman kuuntelu ei tuonut musiikin ymmärtäjän arvonimeä eli kumpaa kuunneltiin liki salaa.

Ja oikeastihan kyse on silkasta musiikkimausta. Mutta ehdottomasti vastustan ruotsinlaivaosastoa, Abba ei sinne kuulu. Jos kuuluu niin ymmärrän myötähäpeän. Minun musiikilliset ei-jaksamiseni ovat aivan muuta vaikka eivät niin kovin kaukana Abbasta. Boney M:stä on veikkailu hyvä aloittaa.