lauantai 24. toukokuuta 2008

Lauantaimakkaralista


Tämä lista syntyy tässä lauantaiaskareiden lomassa, ikään kuin livenä. En ajatellut sille mitään teemaa vaan kirjaan tähän viisi biisiä, jotka haluan juuri nyt viittä vaille yksi lauantai-iltäpäivällä kuulla.
Ensimmäisenä halusin kuulla viimeaikasta suosikkiani Pixies:iä ja heiltä viikonloppuun jotenkin kummasti sopivaa laulua (en varmaankaan ole ymmärtänyt sanoja oikein, mutta viisi siitä) This Monkey is going to heaven.
1. Pixies: This monkey is going to heaven (Doolittle)

Tämä seuraava on kertakaikkisen hieno versio Stevie Wonderin mestariteoksesta. Ja totuuden nimissä on mainittava, että koko levy on hienoja covereita pullollaan vaikka vaimoni mielestä koko levy on "ihan paska".
2. Patti Smith: Past time paradise (Twelve)
Great Northern löytyi kuunneltuani morning becomes eclectic  -nimistä Podcastia, jossa suhteellisen tuntemattomat bändit soittavat livenä studiossa ja jutustelevat biisien välissä Nick Harcoatin kanssa. Great Northern soittaa mukavaa vaihtoehtoista poppia, jossa on Kalifornialaista pehmeyttä.

3. Great Northern: Into the sun (trading twilight to daylight)
Tämä on varmaan muistuma eilistä YLE Teeman rakkauden kesä dokkarista, mutta tämä biisi on minun ehdoton Steppenwolf suosikki (eikä se johdu pelkästään levyn sisäkannen kuvasta...
4. Steppenwolf: For ladies only (For Ladies Only)
Kun kerran nytkähtää 60-luvulle, on vaikeata olla soittamatta lisää loistavaa musiikkia noilta ajoilta. Tämä ei ollut tietoinen valinta vaan enemmänkin sattuma, kun silmäilin levyhyllyä etsiessäni viidettä kappaletta. The Weight on hieno biisi The Bandiltä. Se on ollut tärkeä laulu aina siitä lähtien, kun ensi kertaa kuulin sen Easy Riderin soundtrackillä.
5.Bob Dylan/The Band: The weight (Before the flood)

4 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Ymmärtää vai ei ymmärtää, Tanskamaassa on silti jotain mätää ja parhaat ja syvällisimmät tulkinnathan on aina tehty väärinkuulluista teksteistä.

panu kirjoitti...

totta. Jotenkin tuo ajatus apinasta matkalle taivaaseen on tulkittavissa positiiviseksi ajatukseksi.

Tommi kirjoitti...

Easy Riderin sekvenssi, joka kestää juuri tuon The Weightin keston, on kenties hienoin road-elokuvan jakso ikinä.

Jos saisin road-elokuvaluennolla esittää vain yhden katkelman, se olisi juuri tämä. Biisissä on kyllä gospelluonteestaan huolimatta sen verran potkua, että se sopisi paremmin chorizolistalle...

panu kirjoitti...

Totta. Chorizo-lista onkin jo työn alla.