Sunnuntaiaamukahvi

Kiinalaiset ovat tunnettuja teen juojia. Siitä johtuen kahvikulttuuri on aika nuorta täällä vielä. Tosin (kuten kaikessa täällä Kiinassa) he ovat kovaa vauhtia rakentassa kahvikulttuuria. Starbuckseja on täällä tiheämässä kuin ABC-asemia Suomessa. Kuitenkaan kahvinkeittimen hankkiminen ei onnistunut ihan käden käänteessä. Osuutensa oli varmaan omalla laiskuudellani. Nyt asia korjaantui, kun ostin itselleni pressokeittimen. Niinpä tämän sunnuntain klassikko on oikeastaan taustamusiikkia kahvinautinnolle. Boards of Canada on varsin omintakeinen kaksikko, joka rakentaa kauniin utuista elektronista musiikkia. En ole mikään asiantuntija elektronisen musiikin suhteen, joten en tiedä edes miten tämä pitäisi lokeroida. Ja tuskinpa musiikkia pitäisikään lokeroida vaan kuunnella. Dayvan Cowboy soimaan ja kahvia siemailemaan.

Muita kahvihetken klassikoita voi kaataa täältä.

ikävän lievitystä

Kökötän sunnuntaita yksin asunnossani ja hikoilen. Etelä-Kiinan mereltä tuulee olohuoneen avoimista ovista sisään. On ikävä perhettä eikä huvita mikään. Jospa tämä vähän lievittäisi: The 13th Floor Elevatorsin hieno klassikko psykedelian kulta-ajalta? Vastaus on tietysti, että vain vähän. Onneksi yksinäisiä viikonloppuja ei ole paljoa enää jäljellä.

Muita Sunnuntai tuulia löytyy täältä.

The lunatic is in my head

Tämä kuumuus saa pollan sekaisin. Mutta niin sen sai jo aiemmin kesällä (silloinkin kuumuudessa) Pearl Jam, jonka vihdoin näin ensimmäisen kerran livenä. Kovempaa nykyorkesteria ei ole! Piste päälle! Setissään kolmannen biisin eräänlaisena introna cover-yllätyksiin innostuneet jammarit heittivät Pink Floydin "Brain Damagen". Siksi se on tässä. Amen. No, onhan se hiton hieno biisi muutenkin.

Pearl Jamin kyseisen keikan (London, Hyde Park 26.5.2010) settilista löytyy tästä.

Muut sekopäiset klassikot löytyvät täältä.

Matkalaulu (taas)

Olen lähdössä. Siis matkalle. Sen vuoksi klassikkoni osuu matkalauluun. Jotenkin tässäkin laulussa on sellainen hienoinen surumielisyyden vire, joka liittyy aina lähtemiseen (etenkin kun osa perheestä jää kotiin). Myönnän heikkouteni matkalauluihin, mutta ne tuovat lohtua pitkillä, yksinäisillä ja tylsillä matkoilla. Ne kuljettavat matkalaista hetken aikaa vierekkäisessä todellisuudessa, jossa voi olla kysymättä itseltään, että ollaanko jo perillä.

The Black Crowes:n Wiser time on minusta mainio matkalaulu. Siinä on sopivan laiska tunnelma. Lisäksi slidekitaran ja sähköpianon soundit ovat mitä parhaita matkakumppaneita. Mielestäni The Black Crowes jatkaa ajoittain komeasti samalla musiikillisella tiellä, jota viime viikkoisen klassikkoni The Allman Brothers Band tallasi muutama vuosikymmen aiemmin. Ja hassua kyllä molemmissa bändeissä on veljesparit: Duane ja Greg Allman The Allman Brothers Bandissä sekä Chris ja Rich Robinson The Black Crowes:ssa.

Muita matkalauluja sunnuntaille löytyy täältä.

Miehistä ahdistusta parhaimillaan

The Allman Brothers Band oli 60- ja 70-luvun vaihteessa aivan mieletön liveyhtye. Siitä johtuen jokaisen rockpoliisin levyhyllystä löytyy yhtyeen ensimmäinen live at Filmore East. Tämä levy on monien mielestä paras koskaan tehty live-levy. Sen päättää 23-minuuttinen versio laulusta Whipping Post, joka on yksi parhaista miehistä itsesääliä ja angstia kuvaavista lauluista. Ja kaiken takanhan on nainen kuten nuo turkulaiset veljeksetkin ovat aikanaan todenneet. Sen lisäksi tämä biisi on kertakaikkisen mureaa soitantoa aina hienoon päätökseen saakka. Ajattelin säästää arvon lukijoiden sunnuntaiminuutteja ja pistää tänne laulun studioversion Allmanin ensilevyltä.

Täältä löytyy muita mureita sunnuntaiminuuttien ääniraitoja.

täydellinen sunnuntai

Tämä Lou Reedin laulu ei kerro kauniista päivästä. Siinä kuvataan hetkeä heroiiniriippuvaisen helvetistä. Siksi se minusta on myös karhean kaunis kuvaus elämän katoavasta kauneudesta. Siinä syy, miksi valitsin sen tälläisen hellesunnuntain klassikoksi. Perustelut ovat lyhyet, koska läppäri polttaa polvia auringon avustuksella.

Muut aurinkoiset klassikot löytää täältä.

Hyde Park, Pearl Jam & Me.

Minulla olisi jokunen toive, vaikka totta puhuakseni tällä keikalla kelpaa ihan mikä tahansa. Mutta mukava olisi kuulla ainakin seuraavat viisi laulua.

1. W.M.A. (Vs., 1993)
2. Love Boat Captain (Riot Act, 2002)
3. Corduroy (Vitalogy, 1994)
4. Smile (No Code, 1996)
5. Given to Fly (Yield, 1998)

Spotify

Koska Pearl Jam mielellään esittää setissään myös pari lainabiisiä, teen niistäkin viisi ehdotetta.

1. Crown of Thorns (Mother Love Bone)
2. Rockin’ in the Real World (Neil Young)
3, Love Reign O’er Me (The Who)
4. Crazy Mary (Victoria Williams)
5. Gimme Some Truth

Spotify (vain 1. ja 4. löytyvät)