Kävimme joululomalla Vietnamissa. Siellä on aika vaikeata vältellä Vietnamin sotaa (ei se minua haitannut). Esimerkistä käynee seuraava: teimme päivä retken Mekong-joelle. Bussiin astuessa opas esitteli itsensä kohtuullisen vaikeaselkoisella englannilla; "Sodin amerikkalaisten puolella. Olin 18-vuotias, kun minut määrättiin armeijaan tulkiksi. Olisin halunnut opiskella lääkäriksi." Tämän jälkeen hän selitti, miten "Vietnamilaiset ovat rauhaa rakastava kansa ja rakastavat turisteja, jotka tuovat rahaa köyhään maahan."
Luen James Ellroy:n brutaalia American Underworld trilogiaa, joka sijoittuu 60-luvun amerikkalaiseen hämärään. Se on komea sekoitus todellisuutta ja tarua. Se piirtää säälimättömän kuvan maasta, jossa kyyniset lainvartijat, moraalittomat poliitikot ja järjestäytynyt rikollisuus hallitsevat maata varjoista.
Tämä innoitti pitkästä aikaa kuuntelemaan Jefferson Airplane:a. Etenkin Volunteers LP:n nimikkobiisi kuullosti mukavan tuoreelta taas kerran. Se on yksinkertainen kutsuhuuto vallankumoukseen. Sanoitus on ytimekäs ja ajaton. Nykyinen mielenosoittajasukupolvi voisi mainiosti laulaa tätä laulua.
Muita vallankumouslauluja voi kuulla täällä.
