sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Sunnuntaijytää
Heräsin aamulla ukkosen jyrinään. Olin jo unen läpi kuullut miten vesi kohisee taivaalta alas ja ukkonen kolisee jossakin kaukana. Kun ukkonen oli kohdalla säpsähdin hereille pamaukseen, joka tuntui ja sai mopojen varashälyttimet ulisemaan.
Ukkonen on sadekaudella viikottainen vieras. Päivittäin sataa, ei sellaista suomalaista maakuntasadettaa vaan ihan reilua rankkasadetta. Onneksi sade ei kestä koko päivää vaan on kuurottaista. Nyt alkaa kuullostaa aika pekkapoutaiselta, siirrytään siihen biisiin: Electric Light Orchestra (taisi näihin aikoihin olla virallisestikin lyhenetty ELO:ksi) julkaisi 1977 Out of the Blue tupla-albumin. Se on mielestäni yksi hienoimpia poplevyjä, jonka olen kuullut. Näin jälkeenpäin voi nähdä, että se oli 70-luvun mahtipontisen popin joutsenlaulu. Silloin en sitä vielä ymmärtänyt, kun kuuntelin levyä Paraisten kirjaston musiikkiosastolla (kaksi nojatuolia ja levysoitinta kirjastotädin tiskin sivussa). Olin vain haltioitunut isosta soundista, tarttuvista biisestä ja hienosta kannesta. Albumin kolmas puolisko on nimetty Concerto for a rainy day:ksi. Se on neljän biisin kokonaisuus, joka on kuulemma syntynyt sateisen kesän innoittamana. Mikä olisi parempi keino manata sadekautta kauemmaksi, kuin konserton viimenen laulu Mr. Blue sky?
PS. Sade lakkasi ja ulkona on aika kirkasta vaikkei sinistä taivasta näykkään.
Muita sunnuntain säätiedotuksia voi kuunnella täällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Eldorado ja A New World Record kuuntelin puhki, mutta jostain syystä Out Of the Blue jäi hankkimatta. Olisko ollut rahat vähissä? Eikä kenelläkään kaverillakaan ollut, joten en voinut nauhoittaa kasetille. Taisi musiikkimaku muutenkin siinä vaiheessa kehittyä raskaampaan suuntaan. Komea biisi tämä on, mutta taisi tosiaan olla aikakautensa viimeisiä ennen punkin tuloa.
Jossain välissä tänään klassikoksi oli mielessäni Elon "Telephone line"
Out of the Blue saattaa vielä löytyä kasettilaatikostani, mutta muinoin se jäi huomattavasti vähemmälle kuuntelulle kuin A New World Record, joka on mulle SE ELOn levy. Mutta tämä valitsemasi Mr Blue Sky on kyllä hienonhienoa ELOa.
A New World Record on myös komea pläjäys. Nämä kaksi levyä on minun laskuissani tasoissa.
Kappale ,jota tulikin aikoinaan kuultua useammankin kerran:)
Sataispa meilläkin,mutta täällä taitaa seuraavan kerran sataa vasta lokakuussa,,,
Teini-ikäisenä päädyttiin pitämään kotibileitä vain ja ainoastaan yhteen paikkaan, sillä siellä oli kaikki ELO:t! Minä toimin jo silloin dj:nä ja arvatenkin ELO soi ja se soi ja se soi. Parhautta tämä!
ELO tuo mieleen nostalgisia muistoja, tuttuakin tutumpi biisi. Maistuu vieläkin. ;)
Lähetä kommentti