Olen aina pitänyt levyn kansista, siis vinyylilevyjen kansista. Muistan jo lapsena kunnellessani tuijotelleeni levyjen kansien hienoja kuvia. Jaksoin tuijotella Queenin News of the worldin kansia tuntikausia. Ne olivat minusta aika hienot, joskin myös hieman pelottavat (olin 9-vuotias saadessani levyn). Olen jo pitkään ajatellut tehdä top viisi listan mielestäni parhaista omistamistani kansista. Ja on huomautettava, että nyt tutkaillaan ulkomusiikillisia arvoja. Vaikka suurin osa valitsemistani kansista koteloivat varsin mainiota musaa. Yllä oleva kuva on aika hyvä resoluutioinen, jos haluaa katsoa tarkemmin albumien kansia.
Ensimmäiseksi valikoitui Peter Savillen suunnittelma kansi New orderin Blue Monday maxi sinkkuun. Se esittää lerppua (siis tuota korpun isoveljeä). Todella hieno minimalistinen oivallus. En ole laulusta itsestään koskaan oikein välitänyt ja ostin levyn lähes tyystin kansien takia.
Toisena listassa on Pink Floydin Wish you where here. Se on kuuluisan Hipgnosis suunnittelutoimiston tekemä ja ollut minusta aina erittäin hieno. Hipgnosiksen kansista suurin osa on suhteellisen mystisiä ja tämä parhaasta päästä mukana seuraavine postikortteineen päivineen.
Kolmantena on Ehdoton Klassikko. Bruce Springsteenin Born to run. Kannen valokuva (Eric Meolan) ei enää paljoa voisi hienompi olla. Tämä mustavalkoinen kansi on siitäkin hieno, että siinä on uskallettu antaa kuvattavien solahtaa reilusti etukannesta ulos. Ohuen ohut kirjasintyyppi kruunaa kokonaisuuden.
Led Zeppelinin House of the Holy on vähän vaikeampi pala. alastomia lasten kehoja katsellessa ei aina tiedä mitä ajatella. Jotakin aika salaperäistä tässä oudon värisessä kuvassa on. Ja jälleen tekijöinä Hipgnosis.
Viimeinen on ehdoton voittaja ironiasarjassa. Etukannessa Cheap Trickin kauniit pojat poseeraavat tosi rock-meinigillä moottoripyörien selässä värikuvassa (albumin nimikin on in color.) Takakanteen ovat päässeet sitten ryhmän vähemmän katu-uskottavat muusikot mustavalkokuvaan mopojen päälle. Kaiken kukkuraksi kuva on ylösalaisin. Takakannessa on myös kuluttajaystävällisesti teksit: "And in black and white."
4 kommenttia:
Omia vinyylejään - ja kai cd:itäkin - voisi kyllä katsella tältäkin kantilta. Näistä esittelemistäsi Brucen on paras, selkeä muttei pelkästään yksitulkintainen. Kuva on erinomainen.
Kyllä CD:n Kansistakin hienoja löytyy. Ja mietinkin pitäisikö siitä tehdä oma listansa, mutta jo pelkästään painettavan pinta-alan mitalla LP:t on komeampaa katseltavaa. Minusta lebytetty musiikkin on aina ollut audivisuaalinen kokemus. Suurin osa levyjen kansista tosin on aika yhdentekevää kamaa. Brucen kannen kuva on kyllä kaunis mustavalkokuva.
juuri tuo koko kääntää katseet vinyyleiden kansiin. Harva cd-kansi jää mieleen.En yleensä piittaa pönöttävistä "artistin kaunis kuva kannessa" -taiteesta, ellei kuvassa ole jokin juju tai muu merkityksellisyys kuin artistin naama. Brucen kuvassa on tavoitettu jotain rokkarin musiikillisesta olemuksesta, jos nyt niin voi sanoa.
Minä vastaan tähän, kun pääsen kotio. Mutta huomenna: Sigur Ros.
Lähetä kommentti